Varsova

Linna-aukio, Varsova

Saisiko olla muutakin kuin hapankaalia ja leivänmurusia?

Asiasanat: 

Teksti: Nina Jääskeläinen

Reppureissaajat ottivat bussin alleen ja lähtivät muiden seikkailujen ohessa maistelemaan kuinka kasvissyönti luonnistuu hapankaalin ja vodkan katkuisessa Puolassa.

Naapurimaiden ja juutalaisperinteiden vaikutus näkyy yhä selkeästi Puolan ruokaperinteessä. Perinteinen pääruoka on täyttä lihaa eikä kerman, maidon tai kananmunien käyttöä ujostella. Vegaaniseen ruokailuun pyrkivän matkaajan reppu täyttyi kuitenkin kauppahallin hedelmä- ja vihannesvalikoimien antimista, eikä nälän yllättäessä tarvinnut jyrsiä omia kynsiään. Kullanarvoisiksi osoittautuivat myös paikallisilta korvan taakse otetut vinkit kasvisravintoloista.

Saapuessamme Puolaan, tarkalleen ottaen Varsovaan, ei maan ruokakulttuurista ollut kovinkaan suuria ennakkokäsityksiä. Odotin matkaltamme ruokaa enemmän uusia tuttavia ja jännittäviä maisemia. Majapaikkojen suhteen olimme tehneet loistavan valinnan, sillä sohvansa tarjoavat henkilöt sattuivat olemaan vegaaneja tai kasvissyöjiä. Näin ollen kaupungista avautui vaivatta myös vihertävä puoli.

Suurkaupungin ytimessä

Palveluammateissakaan työskenteleviltä on turha odottaa englannin kielen taitoa.

Kaupunkina Varsova oli erittäin laaja, lähes massiivisen kokoinen. Keskustan halkaisi suuri nelikaistainen autotie, jonka molemmilla puolin kohosi valtavia lasitorneja. Ensimmäisenä iltana pistäydyimme aivan keskustan kupeessa, Ul. Hoza -nimisellä kadulla sijaitsevassa W Gruncie Rzeczy -vegaaniravintolassa.

Hetken harhailtuamme ja ironisesti eksyttyämme ensin Meat Love -nimiseen puljuun löysimme perille. Ravintola sijaitsi katutason alapuolella, ja muutaman askelman laskeuduttuamme päädyimme tekemään tilausta tiskille. Paikka oli sisustukseltaan värikäs, esillä oli jonkinlainen valokuvanäyttely ja tunnelma oli muutenkin rento.

Tilaaminen kyseisessä paikassa onnistui helposti ja säästyimme turhilta arvuutteluilta ja sanakirjojen kanssa koheltamiselta, kun ruokalistatkin olivat englanniksi.

Tämä ei ole itsestäänselvyys Puolassa – asia jonka saimme useaan otteeseen todeta, sillä palveluammateissakaan työskenteleviltä on turha odottaa englannin kielen taitoa.

Ruoka Grunciessa oli suhteellisen halpaa. Seuralaiseni tilasi alkupalaksi kasviskeiton kookoshiutaleilla ja pääruoaksi burgerin salaatilla. Tämä kombo veloitti kukkaroa noin kuuden euron verran. Itse maistelin neljän euron arvoista ohrapaistosta iduilla, salaatilla ja vihanneksilla.

Vegaaniravintolakokemukset Varsovassa saivat jatkoa vieraillessamme Marrakesh Cafe -ravintolassa, joka sijaitsi suuren kauppakeskuksen alakerrassa. Hintatasoltaan paikka oli hieman edeltävää kalliimpi, mutta vegaaninen buffet oli kokemisen arvoinen. Tarjolla oli monenlaisia hummuksia, viininlehtikääryleitä, uunivihanneksia, salaatteja ja erilaisia pyöryköitä ja vartaita. Asiakaskunta vaihteli lounastavista pukumiehistä nälkäisiin shoppailijoihin. Rennompaa ja kotoisaa tunnelmaa kaipaaville en tätä paikkaa kuitenkaan suosittelisi.

Vihreän taiteellinen Wroclaw

Machina Organikassa soi psykedeelinen folk.

Puola-ekskursion toisen puolen vietimme Lounais-Puolassa, Wroclawissa. Tämä vihreä ja puistojen täyttämä kaupunki sijaitsee Oder-joen rannalla ja avaa matkailijoille hieman rähjäisemmän ja vaihtoehtoisemman puolen Puolasta. Keskustassa on useita graffitien ja seinämaalauksien peittämiä alueita, eikä rauhallista puistoa aamukahvia varten tarvitse etsiä kaukaa. Varsovasta Wroclawiin pääsee kätevästi ja edullisesti bussilla.

Wroclaw oli pienemmästä koostaan huolimatta ravintolatarjonnaltaan Varsovaa miellyttävämpi. Lukuisat kauppahallit möivät halpoja vihanneksia, ja löytyipä kaupungista erillinen luontaistuotekauppa tofuineenkin. Näiden lisäksi vierailimme muutamassa herkullisessa kasvisravintolassa.

Värikkäästi sisustetussa, huonekasveja pursuavassa Machina Organikassa soi psykedeelinen folk. Eteemme työnnetyt pastasalaatti-annokset näyttivät liian herkullisilta koskettaviksi eikä infolehtisiä pursuavalta sivupöydältä melkein tehnytkään mieli lähteä ruoan pariin. Kyseinen ravintola on visuaalisen kokemuksen lisäksi erinomainen myös palvelultaan ja ruoaltaan. Päivittäin vaihtuvan pääruokalajin hinnat pyörivät kuuden euron tienoilla ja tarjolla on aina myös keittoja sekä erilaisia jälkiruokia.

Ravintola sijaitsee myös helposti tavoitettavalla paikalla, lähellä keskusaukiota ja bussipysäkkejä, joten siellä voi vierailla myöhäisempäänkin aikaan ennen majapaikkaan palaamista.

Kohtaaminen Pahis lihan kanssa

Koko reissun ehdoton timantti ruokapaikkojen suhteen löytyi Wroclawista, varsin piilotetulta paikalta. Saimme vinkin mystisestä Zle Mieso -ravintolasta, jonka nimi kääntyy englantilaisittain Evil Meatiksi, paikalliselta tuttavalta, joka kehui kyseisen ravintolan ruokaa erinomaiseksi. Kartan ja ohjeiden johdattamana päädyimme Ofiar Oświęcimskich -kadulle, josta kylttejä seuraamalla suunnistimme ravintolaan.

Koiratkin olivat paikkaan tervetulleita.

Räväkällä, vaihtoehtoisesta kävijäkunnasta täyttyneellä ravintolalla oli useita herkullisia annoksia tarjottavanaan. Seitanpaistos ja falafel-pyörykät lisukkeineen lähtivät mukaan kuudella eurolla ja vegaanisen pullan sai jälkiruoaksi kaupan päälle.

Kattovalaisimet oli koottu vanhoista pullokoreista, työntekijöiltä ei puuttunut lävistyksiä saati rastoja ja koiratkin olivat paikkaan tervetulleita. Ruokailun ohella saattoi lukea lehtisistä Jäämeren aktivistien tarinoita tai seurata viereisessä pöydässä käydyn seurueen iloista sananvaihtoa.

Heti ensi askelista lähtien olo oli tervetullut eikä tarvinnut miettiä onko liian hienosti tai rähjäisesti pukeutunut – kaikki olivat tervetulleita.

Näin jälkikäteen pohdittuna Puola sopi oikein mainiosti veganismista kiinnostuneelle matkalaiselle. Ensi alkuun liha- ja maitotuotepainotteinen ruokavalio voi säikäyttää, mutta jos jaksaa hieman tonkia keskustelupalstoja ennen reissua, syöminen ei tuota ongelmaa. Myös paikallisten opastusta ja kielitaitoa kannattaa mahdollisuuksien mukaan hyödyntää.

Lisää Puolan vege- ja vegaaniravintoloista:
www.happycow.net

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 4/2014.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa