Aurajoki ja tuomiokirkko

Aurajoen rannalla, Turun tuomiokirkon ympäristössä mahtuu kuljeskelemaan ja istuskelemaan kauniissa maisemissa. Kuvassa näkyvää, jokea seuraavaa hiekkapolkua pitkin pääsee suoraan Koroisille ja Halistenkoskelle.

Turku – täynnä seikkailuja myös vegaanin kesään

Teksti ja kuvat: Artemis Kelosaari

Älkää uskoko pahoja puheita ja häijyjä vitsejä Suomen vanhimmasta kaupungista. Kaikkien niiden takaa löytyy mitä mainioin kesänviettokohde niin vegaanille kuin historianrakastajalle ja kulttuurinystävällekin.

Kun saavumme Turkuun, tuohon tuhansien tarinoiden kaupunkiin ja Suomen Pariisiin, lienee viisainta aloittaa Vanhalta Suurtorilta. Ei, ei varsinaiselta Kauppatorilta – sinne palaamme myöhemmin – vaan kaupungin entisestä sydämestä. Sieltä, mitä voi tuijottaa televisiosta joka ikinen jouluaatto puolenpäivän aikaan.

Tuomiokirkon punakivinen torni kohoaa selkäsi takana, kun kävelet kohti Vanhan Raatihuoneen parveketta (aivan, juuri sitä parveketta) ja sen ali. Sisäpihalla sateenkaarilippu osoittaa oikeaa ovea: siellä on Kirjakahvila, vuodesta 1981 alkaen toiminut Turun vaihtoehtokulttuurin keskus. Täältä saa erilaisia suolaisia ja makeita leivonnaisia, muun muassa mokkapaloja, kuppikakkuja ja pasteijoita – kaikki täysin vegaanisia ja hinta-laatusuhteeltaan loistavia! Niitä maistellessa voi samalla tutustua Kirjakahvilan kirjastoon, josta löytyy niin eläinoikeusasiaa kuin kaikenlaista muutakin mielenkiintoista luettavaa.

TerassejaVähätorilla on runsaasti terasseja, joilla istua. Muun muassa kahvila Tiirikkalasta saa raakakakkua, salaatteja ja drinkkejä. Taka-alalla Turun pääkirjasto. Jos sattuu kaipaamaan jotakin DIY-henkeä hienostuneempaa, toiselta puolelta Aurajokea rannan läheltä löytyy kaksi muutakin vegaanille suositeltavaa kuppilaa: Tiirikkala, jossa itse olen nauttinut ainakin herkullista kirsikka-suklaa-raakakakkua, sekä Cafe Art, josta saa kaupungin parasta soijalattea ja hyvällä tuurilla vegaanisia leivonnaisiakin (suklaa-biscottet lienevät kuuluisimpia). Itse jokiranta on nähtävyys sinänsä, varsinkin iltaisin, kun rantakujien valot syttyvät – kauniimpaa näkyä saa hakea. Joen alajuoksulla, vanhan rahtilaivan ruumassa, odottaa vegaaninen lounasravintola Kasviskeidas. Jos satut etsiytymään sinne perjantaina, olet onnekas: silloin tarjoillaan pökerryttävän hyvää lasagnea. Opiskelija saa ateriansa normaalin opiskelijalounaan hintaan 2,60 eurolla! Lisäksi Keitaalla on toinen toimipiste Uudenmaankadulla.

Muutoin lämpimän ruoan perässä on syytä siirtyä Kauppatorin liepeille. Kokonaisen vegaanisten pizzojen listan tarjoava Pizzarium odottaa lähes matkan varrella, Yliopistokadulla – olettaen, että ruokailijalla on varaa ja halua maksaa pizzasta yli 10 euroa. Torin viertä kulkevalta Kauppiaskadulta löytyy runsaasti ravintoa sekä vegaanin ruumiille että mielelle: peräti kolme itämaista ravintolaa laajoine kasvisateriavalikoimineen, ja kustannusosakeyhtiö Sammakon oma kirjakauppa.

Ruoka-annosKauppahallin Roots Kitchenin herkkuja: kvinoa-taateli-itusalaattia falafelien ja maapähkinäkastikkeen kera. Ravintolan omistaja Marjaana Pohjola kehuu aina luottaneensa mieluummin erilaisiin mausteisiin kuin kermaan tai voihin. Nurkan takana kyyhöttävä punatiilinen Turun Kauppahalli puolestaan on poikkeus suomalaisten kauppahallien joukossa: kaunis sekä sisältä että ulkoa. Herkimpien vegaanien on tosin syytä astua sinne Linnankadun puolelta, sillä Eerikinkadun puolelta sisään tulevia tervehtii kaupungin groteskein lihatiski. Sitä paitsi juuri Linnankadun päästä löytyy erinomainen kasvisravintola Roots Kitchen, jonka omistaja Marjaana Pohjola on itse ollut vegaani 11-vuotiaasta saakka. Tämä 31-vuotias kokki-keittiömestari kertoo perustaneensa oman ravintolan, koska ei halunnut enää koskaan käsitellä lihaa. Myös Roots Kitcheniin kannattaa tulla lounasaikaan.

Oikein hienostunut kulinaristivegaani toki soittaa etukäteen Kaskenmäen kupeessa sijaitsevaan ravintola Kaskikseen ja tilaa huippuluokan vegemenun ilman eläinkunnan tuotteita.

Kauppahallin myöhempien aikojen vastine, sitä vastapäätä sijaitseva kauppakeskus Hansa, tarjoaa vegaanille ainakin Punnitse & Säästä -kaupan (kaikki tietänevät liikkeen konseptin) sekä mehu- ja smoothie-koju Jungle Juice Barin, josta löytyy myös vegaanisia juotavia, joita voi halutessaan terästää hamppuproteiinilla.

PappagalloSorbeteistaan tunnetulla Pappagallolla on oma koju Kauppatorin laidalla. Itse Kauppatorilta voi ostaa soijajäätelö- tai sorbettitötterön taikka tuoreita vihanneksia ja loppukesästä myös marjoja ja sieniä. Torin laidalla kohoavan Sokos Wiklundin herkkuosastolla – kuten myös hieman kauempana keskustasta odottavassa valtavassa Kupittaan Citymarketissa – on sielläkin vegaanin kannalta hyvät valikoimat: on kasvismakkaroita (jopa muitakin kuin Poutun Onni-grillereitä!), hernerouhetta, vegaanisia pakaste-aterioita ja paljon erilaisia kasvisperäisiä maitoja, juustoja, jugurtteja ja jäätelöitä.

Eikä pidä unohtaa vastakkaisella torinkulmalla sijaitsevaa Ruohonjuurta, saati sitten Turun kuuluisaa Vegekauppaa, vegaanituotteiden erikoisliikettä, joka muutti äskettäin torin viereiseen Forum-rakennukseen. Kaupan henkilökunta tuntenee minut ”sinä tyyppinä, joka käy aina ostamassa suklaapatukoita” – mutta minkä minä sille voin, että ne vegaaniset vaihtoehdot Marsille ja Bountylle ovat niin hyviä?

Kun ostokset on tehty, voikin alkaa miettiä vaikkapa piknikille lähtemistä. Torin kulmalta lähtee bussi numero 8, joka vie Ruissaloon – juuri sille luonnonkauniille saarelle, joka tunnetaan vastikään juhlitusta Ruisrockista ja heinäkuun loppupuolella vietettävästä H2Ö-festivaalista. Tavallisena piknik-päivänä voit jäädä bussista pois riippuen siitä, haluatko nauttia evääsi merenrantakalliolla, keskellä ikivanhaa tammimetsää vaiko kokonaisen pitsihuvilakylän liepeillä.

Kun kulttuuripolkua etenee pidemmälle yläjuoksulle, voi vaikkapa uittaa jalkojaan kuohuvassa Halistenkoskessa.

Toinen vaihtoehto pitkälle piknikille on lähteä päinvastaiseen suuntaan, Aurajoen yläjuoksulle; edetä joko oikeaoppisesti Suomen Sydän -kulttuuripolkua pitkin Piispankadun vanhojen rakennusten korttelien halki, tai sitten kulkea tunnelmallista pitkospuureittiä läntisessä joenrannassa. Jossain Raunistulan (entisen dekadenssin pesän, nykyisen muuten vain tunnelmallisen alueen) kohdalla nämä kaksi kuitenkin kietoutuvat toisiinsa ja vievät kulkijansa Koroisiin – paikkaan, missä voi istua suuren valkoisen ristin varjossa keskiaikaisen linnan raunioiden päällä kahden joen risteyksessä. Kun kulttuuripolkua etenee pidemmälle yläjuoksulle, voi vaikkapa uittaa jalkojaan kuohuvassa Halistenkoskessa (itse olen kahlannut sen poikki ja koskettanut matkalla sitä vesiputousta – kokeilkaa vain omalla vastuulla!) tai tutustua pronssikautisiin hautakumpuihin hieman siitä eteenpäin.

Elleivät pitkät kävelyt houkuta, toinen vaihtoehto on pysyä keskikaupungilla ja mennä vaikkapa Kupittaanpuistoon, jossa sijaitsee muun muassa maauimala ja lasten Seikkailupuisto, tai Puolalanpuistoon, joka on sata vuotta vanhojen kivitalojen rajaama omalaatuinen saareke keskellä kaupunkia. Sitä paitsi yksi näistä jylhistä pytingeistä sattuu olemaan Turun taidemuseo, aina vierailun arvoinen kohde. Joitakin muita tutustumisen arvoisia museoita ovat Luostarinmäen käsityöläismuseo, jossa voi tutustua 1800-lukulaiseen elämään (kyseinen kortteli selvisi ainoana Turun palosta 1827), sekä Qwenselin talon apteekkimuseo Läntisellä Rantakadulla.

Vai höristitkö korviasi kuullessasi aiemmin sanan ”hautakumpu”? Makaaberista historiasta kiinnostuneelle ehdoton retkikohde on kaupungin vanha teloituspaikka Kerttulinmäki, joka kohoaa vain kivenheiton päässä Vanhasta Suurtorista ja tuomiokirkosta. Turun myöhempien aikojen kalmistoista mainittakoon miellyttävän viileä ja rauhallinen päähautausmaa sekä puutaloalue Nummenpakan läheisyydessä sijaitseva kolerahautausmaa. Kyllä, se tarkoittaa juuri sitä miltä kuulostaa: kyseessä on vuoden 1831 koleraepidemian uhrien viimeinen leposija. Ja kyllä: nykypäivään säilyneet varakkaiden hautakivet ovat vain jäävuoren huippu.

Vegaanisena on tarjolla niin salaatteja, pizzoja kuin pannukakkujakin.

Illan pimetessä vegaani suunnistaa päärautatieasemaa vastapäätä sijaitsevaan englantilaisteemaiseen Cup & Pint -pubiin. Siinä missä pubiruoat yleensä ovat tunnettuja äärimmäisestä lihallisuudestaan, Cup & Pintissä on otettu hieman edistysaskeleita asian suhteen. Vegaanisena on tarjolla niin salaatteja, pizzoja kuin pannukakkujakin. Kun paikalta kulkee katettua siltaa pitkin rautatien yli, päätyy Turun ultimaattiseen kulttuurikeskittymään. Vierekkäin ovat mahtipontinen teatteri- ja konserttikompleksi Logomo sekä vaihtoehtokulttuurin keskus TVO.

Entäpä onko Turussa sellaista paikkaa, joka aivan todella ja rehellisesti ansaitsee kantaa koko kaupungille langetetun huonon maineen? Tietenkin. Jos haluat maksaa itsesi kipeäksi ensin pääsymaksusta ja sitten yhdestä tuopista, kävellä tahmealla lattialla, läkähtyä kuumuuteen, tutustua tyypillisten nuorten asiakkaiden rutikuivaan postmoderniin ironiaan, sotkea kenkäsi vessassa epämääräisiin nesteisiin ja hyvällä tuurilla saada vielä myrkytyksen pesemättömistä juomahanoista, kannattaa vierailla eräässä nimeltä mainitsemattomassa yökerhossa Linnankadulla.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa