VG Wok ulkoa

Turun ensimmäinen VG Wok avattiin Port Arthurin kaupunginosaan, Arvinpuiston vanhaan grillikioskiin.

Turun VG Wokin ateriat yllättävät lihansyöjänkin herkullisuudellaan

Asiasanat: 

Teksti ja kuvat: Artemis Kelosaari

Turussa, Raunistulan ja Port Arthurin kaupunginosissa, kaksi hylättyä grillikioskia on saanut uuden elämän VG Wok -kasvisravintoloina. Kyseessä on yhden vietnamilais-thaimaalaisen suvun perheyritys.

Mausteisen ruoan tuoksu kantautuu jo korttelin päähän, kun kävelen Raunistulan puutalosokkelon läpi kohti Rauninaukiota. Siellä, vilkkaan Satakunnantien laidalla, kyyhötti vielä alle vuosi sitten ränsistynyt grillikioski – mutta nyt puuseinät ovat saaneet pintaansa uutta maalia, ikkunoihin on syttynyt jälleen valo ja niiden lomaan on ilmestynyt kyltti VG Wok.

Samoin kävi noin puoli vuotta aiemmin toisessa Turun puutalokaupunginosassa, Port Arthurissa eli Portsassa: yhtäkkiä Arvinpuiston hiljaisen kioskin edustalla mainostettiinkin kevätkääryleitä ja nuudeliwokkeja, vieläpä alle viiden euron naurettavaan hintaan. Nykyisin VG Wok -ravintoloissa pyydetään pääruoista 7,5 euroa, mikä toki ei ole paha sekään.

Avajaispäivänä ravintolaan oli suorastaan jonoa, ja viitenä ensimmäisenä päivänä ruoat loppuivat kesken.

Kello on noin puoli kuusi perjantai-iltana, ja Rauninaukion VG Wok on miltei ääriään myöten täynnä. Saan juuri ja juuri istumapaikan – tilanpuute onkin kuulemma kummassakin toimipisteessä jatkuva ongelma ja yksi harvoista negatiivisen palautteen aiheista. Asiakkaat eivät aina mahdu syömään paikan päällä, vaan ruoat on otettava mukaan.

Pikainen vilkaisu ruokalistaan vahvistaa, että Turku on todellakin saanut Kasviskeitaan oheen vielä toisenkin pelkästään kasvisruokaa tarjoavan ravintolaketjun. Aivan vegaaninen ei VG Wok ole, sillä joissakin ruokalajeissa on kananmunaa joko sellaisenaan tai nuudelien ainesosana, mutta lähes jokaisen vaihtoehdon pystyy halutessaan saamaan vegaanisena. On riisipaperikääryleitä, pho-keittoa, kasvisriisipaistosta, kookoscurrya ja paljon muita vietnamilaisen ja thaimaalaisen keittiön herkkuja. – Sitä mitä me kotonakin syödään, sanoo ystävällinen ja hymyileväinen tarjoilija Namthip Datsungnoen.

Kasvissyönti suvun matriarkan peruja

27-vuotias thaimaalaissyntyinen Datsungnoen pyörittää Rauninaukion toimipistettä yhdessä samanikäisen, vietnamilaisen puolisonsa Tin Phamin kanssa (joka juuri ja juuri ehti keittiön puolelta haastateltavaksi). Koko ravintolaketjun omistaa jälkimmäisen vanhempi veli Tomy Pham, jonka tapasin myöhemmin vieraillessani Portsan toimipisteessä.

Datsungnoen kertoo omaksuneensa kasvissyönnin puolisonsa perheeltä.
– Tin kertoi hyvää kasvissyönnistä, ja kun on lapsia, on hyvä että kaikki ovat sitten kasvissyöjiä. Lapset ovat terveempiäkin ilman lihaa, hän sanoo.
Lisäksi hän mainitsee vegetarismin tueksi ekologiset sekä myös uskonnolliset syyt. Buddhalaisuus ei suoraan velvoita kasvissyöntiin, mutta ei-inhimillisten eläinten kunnioitus on perinteisesti ollut siinä kristinuskoa vahvempaa.
– Me uskotaan siihen, että kun riistetään toisia, se karma seuraa perässä mitä tekeekin.

Phamin perheen ensimmäinen kasvissyöjä oli puolestaan veljesten äiti. Hän oli suvun vanhin ja päävastuussa ruoanlaitosta yli sadalle ihmiselle. Lihaksi tarvittavat eläimetkin piti teurastaa itse. – Eläimet – siat, kanat – tulivat iloisina syömään aina kun äiti ruokki niitä, Tomy Pham kertoo.
– Ja kun ne sitten piti hakea tapettaviksi, ne ymmärsivät sen ja pakenivat. Äiti tajusi, että ihmiset ja eläimet ovat samanlaisia: on tunteet, on perheet.

VG Wokissa halutaankin todistaa, että hyvää ruokaa voi olla myös ilman lihaa.

Itse filosofiaa ja psykologiaa opiskeleva Pham jatkaa pohdintaa ihmisten ja muiden eläinten samankaltaisuudesta ja siitä, miten ekologian kannalta kaikki liittyy kaikkeen. Sukulaistensa tavoin hänkään ei kuitenkaan ole täysin vegaani, vaan lakto-ovo-vegetaristi. Täysin vegaanisen elämäntavan haasteellisuus, varsinkin Suomessa asuvalle aasialaiselle, tulee hänen puheistaan esille.

Rauninaukiolla saan ensiksi eteeni neljä riisipaperikäärylettä. Kevätrullista ne erottuvat läpikuultavamman materiaalinsa puolesta, mutta idea on periaatteessa aivan sama. Enkä valehtele yhtään, kun sanon, että nämä kääryleet ovat herkullisinta, mitä olen vähään aikaan maistanut. (Kyllä, vaikka laskettaisiin mukaan vihikset ja Pirkan maidoton mangojäätelö.) Kaksi vihjettä annan näiden herkkujen nauttimiseen: niitä saa ja pitääkin dipata Hoisin-kastikkeena tunnettuun mausteiseen soijakastikkeeseen, eikä niihin koskaan, milloinkaan pidä tarttua servetillä. Se nimittäin tarttuu kääryleen tahmeaan pintaan kiinni, eikä irti lähde. Myös perinteisemmät kevätrullat tulee testattua ja hyviksi havaittua sekä Raunistulassa että myöhemmin Portsassa.

Suosio löi ällikällä

Pääruoan valinta on vaikea, mutta vihdoin päädyn numeroon 14. Hu Tieu Xao on vietnamilainen nuudelipaistos, jossa tosin maistuu hieman liikaa valkopippuri. Kyseessä on siitä ikävähkö mauste, että sitä tulee hyvin helposti laittaneeksi ruokaan liikaa, jolloin se hautaa alleen suurimman osan muista mauista. Mutta ei se mitään – hyvältä ruoka silti maistui, ainakin kun lisäsi muutaman tilkan hoisin-kastiketta ja chiliä. Pieni varoituksen sana siitäkin, että ruuhka-aikaan ruokaa voi joutua odottamaan parikinkymmentä minuuttia (mikä sekin lienee inhimillistä).

Ruoka-annosRauninaukion VG Wokin vietnamilainen nuudelipaistos osoittautui valkopippuriseksi ja, kuten kuvasta näkyy, varsin proteiinipitoiseksi. Portsassa puolestaan kokeilen nuudeliwokin thaiversiota, Pad Thaita. Vaikka ruokalistalla lukeekin annoksen perässä punaisin kirjaimin (Ve), tämä merkitsee vain, että se on mahdollista saada vegaanisena, eli tässä tapauksessa ilman kananmunaa. Sama pätee ruokiin, jotka on merkitty gluteenittomiksi (G). Tämä on aiheuttanut joissakin asiakkaissa sekaannusta, eivätkä he ole ymmärtäneet erikseen pyytää ruokiaan vegaanisina tai gluteenittomina.

VG Wokin taival alkoi tofunvalmistukseen keskittyneestä pajasta Arvinpuiston kioskissa. Siitä liiketoiminta kasvoi nykyiseksi kasvisravintolaksi. Phamin veljekset opettelivat omalta äidiltään, miten tehdään ruokaa ”nopeasti ja hyvin”, thairuokien laittotaito puolestaan tuli Datsungnoenin kokki-äidiltä.

– Oltiin skeptisiä alussa: onko Turun seudulla tarpeeksi kasvissyöjiä? Riittääkö asiakkaita? Tomy Pham muistelee.
Huolet toiminnan kannattamattomuudesta osoittautuivat kuitenkin turhiksi: avajaispäivänä ravintolaan oli suorastaan jonoa, ja viitenä ensimmäisenä päivänä ruoat loppuivat kesken. Portsassa asustaakin paljon vihreiden arvojen kannattajia ja muuta tiedostavaa väkeä.
– Tultiin aivan vahingossa juuri oikealle alueelle, Pham naurahtaa.

Tin Pham puolestaan yritti aluksi ottaa haltuun toisen toimipisteen Hämeenkadulla, mutta niin lähellä Turun keskustaa liiketilojen vuokrat nousivat niin korkeiksi, ettei ruokia ollut enää mitään mahdollisuuksia pitää kohtuuhintaisina. Rauninaukion kioski löytyi jokseenkin yllättävää kautta – se oli myytävänä Tori.fi-sivustolla! Nykyisin perheyrityksellä on vielä kolmaskin toimipiste, nimittäin Piikkiössä entisen lounasravintolan tiloissa.

Laajentumissuunnitelmia ei yrityksellä ole. Nykyisellään se pyörii täysin perheen ja suvun voimin, mutta ulkopuolisten palkkaaminen olisi väistämätöntä, mikäli liiketoiminta kasvaisi.
– On meitä houkuteltu Helsinkiin, mutta resursseja ei ole, Tin Pham muotoilee asian.
Sen sijaan ravintolat pyrkivät kehittämään palveluaan ja monipuolistamaan ruokalistojaan.

”Ilman lihaakin voi olla hyvää ruokaa!”

Nauttimissani nuudeliwokeissa ei ole pelkästään tofua, vaan myös seitania ja soijasuikaleita.

Yksi ensimmäisistä asioista, joita panen merkille VG Wokin ruoassa, on annosten suuri proteiinipitoisuus. Nauttimissani nuudeliwokeissa ei ole pelkästään tofua, vaan myös seitania ja soijasuikaleita, Pad Thaissa tietenkin myös maapähkinää, ja Rauninaukiolla vieressäni istuvan asiakkaan kasvisriisipaistoksessa herneitä. Jopa kevätkääryleissä on mehevää soijarouhetta. Käyn Namthip Datsungnoenin kanssa pitkän sananvaihdon siitä, miten vaikeaa Suomessa on löytää ruokaa, joka olisi sekä ravitsevaa että vegaanista. Juuri tätä puutetta VG Wokin on tarkoitus korjata.

Jotain kertonee se, että jopa kehonrakentajat ovat löytäneet VG Wokista mieleistään syötävää. Sitten on kuulemma niitä asiakkaita, jotka tulevat kyselemään grillimakkaraa entisestä kioskista – ja makkarattomuuden aiheuttama pettymys vaihtuu pian ihastukseksi, kun he suostuvat kokeilemaan kasviswokkia. Tomy Phamin mukaan VG Wokissa halutaankin todistaa, että hyvää ruokaa voi olla myös ilman lihaa. Yritys ostaa suurimman osan raaka-aineistaan paikallisilta vihannestuottajilta ja turkulaisesta Vegetukusta, ja tofu tehdään itse.
– Kaikkein kovapäisimpiä lihansyöjiä ei olla saatu käännytettyä. Niitä, jotka eivät halua edes maistaa, Tin Pham myöntää pilke silmäkulmassa.

Suurin osa VG Wokin asiakkaista on kuitenkin valmiiksi vegaaneja tai vegetaristeja, varsinkin Portsassa. Se, ettei koko ravintolan keittiössä ole lihan häivähdystäkään, miellyttää myös kaikkein ankarimpia, puhtauteen pyrkiviä vegaaneja.

Olen itse nyt todistettavasti maistanut VG Wokin erilaisia kääryleitä ja sekä vietnamilaista että thaimaalaista nuudeliwokkia. Kokonaisarvosanani kallistuu selkeästi plussan puolelle (erityisesti niiden riisipaperirullien osalta, ah ja voi), mutta kysyn varmuuden vuoksi vielä Rauninaukiolla vieressäni istuvan kanssasyöjän mielipidettä. Se ei jätä mitään arvailun varaan.
– Tosi hyvää. Ihan kärkikahinoissa Turun itämaisista ravintoloista.

Ennustan VG Wokille ruusuista tulevaisuutta.

Facebookissa:
Arvinpuiston piste
Rauninaukion piste

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa