Blogiesittely: Chocochili

Timo Kiviniemi

Elina Innanen on 22-vuotias turkulainen puutarhuri, joka on jo jonkin aikaa edustanut suomalaisen vegaaniruokakuvauksen kirkkainta kärkeä. Nyt hän on ihailijoiden iloksi perustanut oman ruokablogin.

Vegaian sivuilta tuttu Elina Innanen on Vegaaniliiton materiaalien lisäksi ehtinyt kuvata myös Animalialle. Animaliassa hän on toiminut myös feissarina ja osallistunut paikallisryhmätoimintaan. Innasen ruokakuvia on jo aiemmin voinut ihailla osoitteessa flickr.com, ja idea omaan blogiin lähtikin siitä, että reseptipyyntöjä netissä olleisiin kuviin tuli jatkuvasti.

Blogin avaamisessa vaikeinta oli nimen keksiminen. Nyt Chocochili on kuitenkin nähnyt päivänvalon, ja ensimmäisen kuukauden aikana sen on löytänyt päivittäin noin 250 ihmistä. Tämä on ollut bloginpitäjälle iloinen yllätys, mutta kehitysideoita kuitenkin vielä löytyy.

“Blogia on tarkoitus kehittää jatkossa käyttäjäystävällisemmäksi, eli esimerkiksi hakua ja ruokien kategoriointia täytyy miettiä tarkemmin.”

Valokuvausta yli kuusi vuotta harrastaneen Innasen laitteistoon kuuluu Canon EOS 400D, kameran mukana tullut perusobjektiivi ja jalusta.

“Erilaisten objektiivien hankinta on ollut to-do -listalla jo vuosikaudet, mutta perusobjektiivillakin pärjää välttävästi”, Innanen kertoo.

Laitteiston ohella ruokakuvaus vaatii myös esteettistä silmää ja uusien herkullisten ruokien kokkailua. Bloginpitäjä itsekin pysyy perillä alan kehityksestä paljolti juuri internetin avulla.

“Flickr.comissa on valtava määrä hyviä harrastelijakuvaajia, joiden töitä seuraan säännöllisesti. Pia Inberg on myös tehnyt vakuuttavaa jälkeä kuvittaessaan Marianne Kiskolan kasviskeittokirjoja. VeganYumYum.comin Lolo on yksi esikuvistani paitsi loistavien kokkaustaitojensa ansiosta, myös valokuviensa takia.”

Suomalainen vegaaniruokakulttuuri kehittyy pikku hiljaa muuallakin kuin blogeissa. Keittokirjapuolella löytyy jo hyviä kirjoja suomeksikin. Valmisruokatarjontaa Innanen pitää itselleen riittävänä, vaikka ruoanlaitosta vähemmän innostuneet varmasti ilahtuisivat monipuolisemmasta valmisvalikoimasta. Sen sijaan ravintolaruokaa tulisi kehittää:

“Kävisin mielelläni ulkona syömässä, mutta se ei yleensä maksa vaivaa, kun teen kotona parempaa ruokaa pienemmällä rahasummalla. Kasvisruoalla käsitetään ravintoloissa edelleen kermaa, juustoa, kananmunaa ja juureksia, ja esimerkiksi soijan tai papujen käyttö on ihan olematonta.”

Turussa asuva Innanen pitää ongelmana sitä, että harvan ravintolan ruokalistalla ylipäätään on vegaanisia annoksia. Jos sellaisen pyytää erikseen tekemään, ei lopputulos ole yleensä kovin erikoinen. Moni ravintolatyöntekijä ei vieläpä edes tunnu ymmärtävän, mitä vegaaninen tarkoittaa.

Ruoanlaitto tuli Innaselle itselleen rutiiniksi jo lapsuudesta. Kotona ei valmisruokia juuri syöty, mikä opetti arvostamaan itse tehtyä ruokaa. 

“Muutettuani omilleni, ruuasta tuli myös harrastus, kun piti pakostakin kehitellä itselleen muutakin syötävää kuin makaronia ja soijarouhetta.“

Innanen on ollut kasvissyöjä 13-vuotiaasta ja ryhtyi vegaaniksi pari vuotta myöhemmin. Suosikkiruokiin yleisesti ottaen kuuluu Välimeren alueen keittiö. Raaka-ainesuosikkeja ovat erilaiset pastat, kikherneet ja pähkinät.

“Arkena pyrin syömään käytännöllisesti ja terveellisesti, mutta jos vapaapäivinä kokkailen pidemmän kaavan mukaan, on maku pääasia. Silloin en säästele rasvan ja suolan määrässä, ja kiinnitän enemmän huomiota myös ruoan ulkonäköön.”

Innasen ruokakuntaan kuuluu myös lihaa syövä avomies, jolle maistuvat esimerkiksi erilaiset seitan- ja pastaruuat.

“En ole kovin innoissani juurespihveistä ja kasvishöysteistä, eivätkä ne yleensä sekasyöjillekään maistu. Sen sijaan esimerkiksi Chocochilistä löytyvää italialaista pastavuokaa kannattaa tarjota myös sekasyöjille. Kasvisruoka on hyvää ja maistuu lihansyöjillekin, jos raaka-aineiden ja maun suhteen ei ole tehty kompromisseja.”

Vegaaniruokien imagossa onkin parantamisen varaa. Eläinten oikeuksien ohella pitäisi Innasen mukaan tuoda esille enemmän sitä, että vegaaniruoka on oikeasti hyvää eikä sen tekeminen välttämättä vaadi omituisia raaka-aineita ja hankalia valmistusprosesseja. Näyttävyys on tietysti plussaa.

“Teen itse ruokaa, joka on melko simppeliä, mutta maukasta ja näyttää hyvältä. Toivottavasti saan tällä vakuutettua osan siitä ihmisryhmästä, joka nauttii hyvästä ruuasta, mutta pitää vegaaniruoan syömistä liian vaivalloisena itselleen. ”

Myös jälkiruokien osalta on vielä paljon asennemuokkausta tehtävänä, mutta se on usein myös palkitsevaa.

“Vegaaniset leivonnaiset maistuvat aina myös sekasyöjille! Olen törmännyt sellaisiinkin ennakkoluuloihin, että vegaaniset leivonnaiset olisivat kuivia ja mauttomia, mutta vegaanisen juustokakun, suklaaruutujen tai minttusuklaapullien jälkeen ei ole enää kuulunut mutinoita.”

Ruokaohjeita Chocochili-blogista

Bataattikeiton raaka-aineita saa melko hyvin talvellakin. Inkivääri ja chili vielä lämmittävätkin mukavasti! Suklaaruudut ovat oikeastaan mokkapaloja, mutta suklaisempia ja mehevämpiä kuin tavalliset. Rapeiksi paistetut tofupyörykät ovat loistavaa naposteluruokaa illanistujaisiin.

Bataatti-kookoskeitto

  • 2 keskikokoista bataattia (noin 500-600 g) 
  • 1 sipuli 
  • 1 keskikokoinen punainen paprika 
  • 2 valkosipulin kynttä 
  • 1 rkl raastettua inkivääriä 
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • n. 6 dl vettä 
  • 1 kasvisliemikuutio 
  • 0,5 limen mehu 
  • 1,5 dl kookosmaitoa
  • 0,5 tl jauhettua korianteria 
  • 0,5 tl paprikajauhetta 
  • suolaa ja chiliä maun mukaan
  • koristeluun paahdettuja auringonkukansiemeniä ja/tai tuoretta korianteria

  1. Kuori ja paloittele bataatit. Silppua sipuli ja valkosipuli. Paloittele paprika ja raasta inkivääri.
  2. Kuumenna kattila, lisää pohjalle öljyä ja lisää sipulit, paprika ja inkivääri. Kuullota hetki.
  3. Lisää bataatit, vesi ja kasvisliemikuutio. Keitä, kunnes bataatti on pehmeää.
  4. Lisää joukkoon kookosmaito ja limen mehu. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella.
  5. Mausta ja anna vielä kiehahtaa.
  6. Koristele annokset paahdetuilla auringonkukansiemenillä tai tuoreella korianterilla.

Suklaaruudut / mokkapalat

  • 150 g margariinia 
  • 3 dl sokeria 
  • 0,5 dl maustamatonta soijajogurttia 
  • 1 tl vanilja-aromia 
  • 5 dl vehnäjauhoja 
  • 100 g tummaa suklaata raastettuna 
  • 1 tl leivinjauhetta 
  • 3/4 tl soodaa 
  • 3 rkl kaakaojauhetta (makeuttamatonta) 
  • 2,5 dl soijamaitoa 
 
Kuorrute
  • 50 g margariinia 
  • 5 rkl vahvaa kahvia 
  • 2 rkl kaakaojauhetta 
  • 4 dl tomusokeria 

  1. Vaahdota ensin margariini ja sokeri ja vatkaa vielä joukkoon soijajogurtti ja vanilja-aromi.
  2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele ne margariinivaahtoon muutamassa erässä vuorotellen soijamaidon kanssa.
  3. Levitä taikina uunivuokaan (esimerkiksi 28x28 cm, niin saat mukavan muhkeita paloja) leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.
  4. Levitä kuorrute ”kakun” päälle ja ripottele pinnalle vielä hasselpähkinärouhetta (ja raastettua suklaata).
  5. Leikkaa neliöiksi ja tarjoa.

Tofupyörykät

Annoksia: 
noin 16 kpl
  • 1 pkt (270g) maustamatonta tofua 
  • 1 sipuli 
  • 1 valkosipuli
  • 0,5 dl korppujauhoja 
  • 0,5 dl vehnäjauhoja 
  • 1 rkl kuivattua persiljaa 
  • 1 tl savupaprikajauhetta 
  • 0,5 tl suolaa 
  • 1 tl basilikaa
  •  oliiviöljyä paistamiseen 

  1. Murenna tofu ja silppua sipulit. Lisää jauhot ja mausteet. Surauta massa tasaiseksi esim. sauvasekoittimella.
  2. Muotoile massasta pyöryköitä ja paista ne runsaassa oliiviöljyssä kullanruskeiksi. Tarkkaile pannun lämpötilaa, sillä liian kuumalla pannulla pöyrykät jäävät helposti sisältä raaoiksi. Nosta pyörykät hetkeksi talouspaperin päälle valumaan öljyä ennen tarjoilua.
  3. Dippikastikkeen voi helposti sekoittaa maustamattomasta soijajogurtista ja valmiista kastikejauheesta (esimerkiksi Santa Marian Lemon & Herbs sauce mix).

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 1/2009.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa