Tarjoilupöytä

Vegaanihaaste 2014 - vinhaa vegeilyä ja huimia haasteita

Kuvat: Teppo Lahti
Kuvat on otettu vegaanisilta nyyttäreiltä, jotka järjestettiin vegaanihaasteen päätteeksi Helsingissä ylioppilastalon kupolissa.

Noin seitsemänsataa haasteen vastaanottanutta. Lähes tuhat uutiskirjeen tilaajaa. Seitsemänkymmentä tuutoria. Tammikuussa käyntiin polkaistu vegaanihaaste keräsi kasvipohjaisesta ruokavaliosta kiinnostuneita yhteen – Facebook kuhisi haasteen voimasta. Ja vegaanihaaste jatkuu edelleen!

Tammikuu on klassinen tipaton kuukausi, herkuton kuukausi, aloitan-viimein-kuntoilun -kuukausi. Iso joukko vapaaehtoisia yhdisti voimansa ja lähti houkuttelemaan uuden vuoden tuomista uusista mahdollisuuksista innostuneita ihmisiä kokeilemaan vegaanista ruokavaliota kuukauden ajaksi.

KakkuTueksi matkalle värvättiin vegaanituutoreita, jotka opastaisivat haasteen vastaanottaneita eteen tulevissa kysymyksissä, tsemppaisivat ja olisivat kannustavia esimerkkejä läpi kuukauden.

Oman tuutorin sai jokainen haasteen vastaanottanut valita itse vegaanihaasteen nettisivujen kautta, ilmoittautumisen yhteydessä. Tehtiin myös päivittäinen uutiskirje talkoovoimin.

Kirjeeseen kerättiin kiinnostavia reseptejä, tuutoreiden tarinoita omasta vegaaniksi ryhtymisestään, sekä runsaasti tietoiskuja erilaisista vegaaniuteen liittyvistä asioista. Pääpaino oli kasviperäisessä ruokavaliossa ja tuotantoeläinten oloissa. Kuukauden loppua kohden alettiin valottaa enemmän myös vegaanista elämäntapaa kokonaisuutena. Mukaan pääsivät niin faktat hyönteistuotteista kuin tietopaketti eläinperäisistä materiaaleista.

Vegaaniseen elämäntapaan haluttiin saada matala kynnys ja tuoda se kohti jokaista ihmistä, lähtökohdista riippumatta.

Some oli soma

Alusta alkaen Facebook muotoutui luontevaksi alustaksi haasteelle. Vegaanihaasteesta luotiin oma tapahtuma, jota niin talkoolaiset kuin haasteen jo vastaanottaneet jakoivat innokkaasti omilla seinillään. Sekä työryhmälle että haasteeseen ryhtyneille luotiin omat ryhmänsä, joissa keskustella, pohtia ja hakea tukea toisilta samanhenkisiltä. Moni tuutori neuvoi laumaansa Facebookin yksityisviestein.

Kuukausi vegaanina tuntui lopulta olevan monelle positiivinen kokemus. Niin positiivinen, ettei vanhaan enää haluttukaan palata.

”Naamakirjassa” olikin helppo yhdistää tuutori, jolla olisi tietyn alan erityistä osaamista ja tuutoroitava, joka kaipaisi tietoa erityisiin kysymyksiin. Oli laihduttavia, perheellisiä, paljon urheilevia, ruoka-allergikoita. Tuutorit iloitsivat saadessaan auttaa alkajia ja tuutoroitavat olivat kiitollinen ryhmä neuvoja ja tsemppiä vastaanottamaan.

Haasteeseen ryhtyneet kirjoittivat toinen toistaan riemukkaampia oivalluksia ja onnistumisiaan ryhmässään. Moni tuutori ja talkoolainen oli mukana haasteryhmässä keskustelemassa. Neuvoja sai parhaimmillaan saman tien, kun vain keksi kysyä. Ensimmäisen kuukauden lähestyessä loppuaan myös yhä useampi uusi vegaani osasi vastata kanssakulkijoidensa kysymyksiin. 

Haasteen haasteet

Mistä hyvä kahvimaito? Miten korvata kananmuna leivonnassa? Mitä ihmettä laitan leivän päälle? Apua, onko lähikaupassani mitään vegaanista? Mitähän mummokin sanoo? Kuinka saada perheen teini maistamaan uudenlaista ruokaa? Kumppani on vannoutunut lihansyöjä, mitä tehdä?

Jokainen alkava vegaani ihmettelee samankaltaisten kysymysten äärellä, eikä vegaanihaasteryhmä ollut poikkeus. Perusaakkosien lisäksi pohdittiin, uskaltaako soijaa syödä ja kamppailtiin karppaajilta tutun margariinikammon kanssa. Hunajaan mieltyneet miettivät, miksi moni vegaani jättää mehiläisten merkkituotteen kaupan hyllylle. Keskustelua nousi myös lemmikkien pidon vegaanisuudesta ja siitä, onko oikein kantaa kirpputorilta kotiin villasukat tai nahkatakki.

Ryhmän henki oli hyvä ja vegaani-isosiskot sekä -veljet ymmärtäväisiä. Tietoa jaettiin, mielipiteitä vaihdettiin, toista ihmistä kunnioitettiin. Jokaiseen kysymykseen ei löydetty yksiselitteistä vastausta. Yhtä lailla löydettiin linjauksia, johon jokainen valmiimpi ja uudempi vegaani saattoi yhtyä.

Kokeilu vai kohtalo?

Kuukausi vegaanina tuntui lopulta olevan monelle positiivinen kokemus. Niin positiivinen, ettei vanhaan enää haluttukaan palata. Alkoi sukeltaminen yhä syvemmälle vegaaniuden ulottuvuuksiin ja saipa eläinoikeuskenttä lisää aktiivejakin haasteen ansiosta. Myös moni vapaaehtoinen sai uutta kipinää katsomukselleen.

Vegaanihaasteeseen voi lähteä mukaan milloin vain. Tammikuun uutiskirjeet löytyvät nettisivujen arkistoista ja tuutorit ovat edelleen käytettävissä. Nettisivuilta löytyy myös reseptipankki, paljon perustietoa vegaaniudesta sekä hyödyllisiä linkkejä muille sivustoille. Vegaaniksi ryhtyminen ei ole koskaan ollut helpompaa!

www.vegaanihaaste.fi

 


Haaste aktivoi tuutoriakin

Kuvittelin hyppääväni loppumetreillä mukaan, kun vasta vuodenvaihteen jo lähestyessä ilmoitin halukkuuteni ryhtyä tuutoriksi vegaanihaasteeseen. Kaikkea muuta! Päädyin touhuamaan taustaryhmässä uutiskirjeiden parissa oikein urakalla ja tuutorina minulla oli muutama aktiivinen haasteeseen osallistuja.

Upeaa tsemppihenkeä, tiedonjanoa ja tahtoa todella haastaa itsensä!

Sain rutkasti uutta puhtia omaan vegaaniuteeni haasteen kautta. Itse aloin vegaaniksi noin kaksi vuotta sitten, vuoden 2011 lopussa, joten hyvin tuoreessa muistissa olivat omat alkuvaikeuteni. Halusin auttaa muita ja tsempata siinä, kuinka iloinen asia vegaanius on.

Oli aivan mielettömän mahtavaa huomata Facebookin haasteiden vastaanottaneiden ryhmässä, kuinka innostuneita mukaan lähteneet olivat. Upeaa tsemppihenkeä, tiedonjanoa ja tahtoa todella haastaa itsensä! Siinä tällainen muka-veteraani ihan herkistyi ja tuutori sai olla itsekin ikään kuin tuutoroitavana.

Samoin oli ihanaa vaihtaa ajatuksia tuutoroitavieni kanssa. Aktiivisin heistä kuvaili omia vegaanilöytöjään ja kokkaamiaan aterioita minulle, se inspiroi minua ja toi tunteen, että tällainen haaste todella toimii.

Olen ollut oman alueeni Vegaaniliiton yhdyshenkilö jo reilun vuoden ajan. Uutiskirjeitä kirjoitellessani löysin uudelleen palon, joka minulla on laittaa sanoja peräkkäin tekstinkäsittelyohjelmassa. Niinpä löysin itseni pian Vegaian toimituskunnasta.

En usko, että ilman vegaanihaastetta olisin samalla lailla uskaltautunut lähteä entistä enemmän aktiivikentälle.

Vegaanituutori Hanna-Mari Lukkanen


Vegaanihaastekuukausi, mitä jäi käteen ja lautaselle?

Oman vegaanikokeiluni taustalla oli jo pidemmän aikaa vahvistunut tunne siitä, että tehotuotetun eläinperäisen ruuan käyttö ei ole eettisesti kestävällä pohjalla. Varsinkin sikojen kohtelu tiloilla oli jo kauan aikaa sitten saanut minut laittamaan sianlihan täydelliseen ostokieltoon. Lisäksi halusin yksinkertaisesti kokeilla, miten omani kehoni reagoi puhtaasti kasvipohjaiseen ruokavalioon. Kasvisruokaa oli kyllä tullut tehtyä ja syötyä paljon jo aiemminkin, mutta olin silti hyvin vahvasti sekasyöjä.

Oikeastaan ainoa vaikeus, jonka kohtasin, oli järkevän korvaajan löytäminen maitorahkalle. Minulla kun on painonpudotusoperaatio ollut käynnissä, niin rahka oli kätevä tapa saada paljon proteiinia pienillä kalorimäärillä. Lopulta tuokin ongelma ratkesi, kun aloin töiden jälkeen paistella itselleni puoli pakettia tofua kasvisten kera.

Huomasin olevani paljon pirteämpi ja energisempi, olo tuntui muutenkin jotenkin kevyemmältä.

Yllättävän vähällä ihmettelyllä omissa sosiaalisissa ympyröissäni olen selvinnyt, eikä kenenkään kanssa ole tarvinnut jäädä inttämään asiasta. Se perinteinen ”mistä saat proteiinia?!”-kysymyskin kuittaantui kun kerroin pari esimerkkiä. Olen kai onnekas.

Mitenkä kasvipohjaiseen ruokavalioon siirtyminen sitten sopi minulle, kuulen sinun kysyvän. Oikein mainiosti, kiitos vaan kysymästä. Huomasin olevani paljon pirteämpi ja energisempi, olo tuntui muutenkin jotenkin kevyemmältä. Osittain ihan konkreettisestikin kevyemmältä, sillä painonpudotuksenikin sai jostain syystä ihan uutta vauhtia, vaikka päivittäiset kalorimäärät eivät muuttuneetkaan. Ilmeisesti aineenvaihduntani sai hommasta lisää kierroksia. Enpä ole koskaan aikuisiälläni näin hyvissä painolukemissa ollut ja suunta on edelleen alaspäin!

Ruuanlaitosta olen aina pitänyt ja vegaanikokeilu toimi siihenkin mukavana piristeenä. Monet vegaanisia reseptejä tarjoavat blogit olivat ennestäänkin tuttuja, mutta nyt niistä tuli tehtyä vielä ihan uusia löytöjä. Töissä syömäni lounaatkin paranivat laadultaan huimasti, kun enää ei tule ostettua pakastealtaasta yliprosessoituja valmisaterioita.

Tammikuun lähestyessä loppuaan ei minulla ollut mitään vaikeutta päättää jatkaa vegaanisella ruokavaliolla. Tai ei minun oikeastaan tarvinnut mitään aktiivista päätöstä edes tehdä, sen kun vain jatkoin syömistä kuten siihenkin saakka. Tällä hetkellä takana on kaksi kuukautta eläimetöntä ruokavaliota. En löydä oikein mitään syytä vaihtaa takaisin sekaruokaan. Suosittelen!

Juha Jääskelä


Vegaaniksi tuutorin ja Facebook-ryhmän avuin

Facebook tarjosi minulle vegaanihaastetta. Päätin hetkeäkään epäröimättä lähteä mukaan. Valitsin haasteen nettisivulta tuutorikseni Janen, sillä perusteella, että hän oli samalta paikkakunnalta.

Ennen haastetta olin noin 10 vuotta lakto-ovovegetaristi. Haasteen jälkeen voin sanoa olevani vegaani. Kuukausi ei riittänyt minulle.

Otin Janeen yhteyttä haasteen ensimmäisenä päivänä ja hän tarjosi heti auttavan kätensä. Haasteen aikana kävimme yhdessä ruokakaupassa ja pienessä ekopuodissa. Järjestimme myös omat pienet nyyttärit.

Vaikein oli haasteen ensimmäinen aamu. En tiennyt, voiko hankkimaani mantelimaitoa laittaa kahviin, enkä tiennyt mitä laittaisin leivän päälle. Maistoin mantelimaitoa kahvissa, enkä karvaan sivumaun vuoksi pystynyt juomaan kahviani. Leivän söin kurkun ja tomaatin kanssa.

Onnekseni oli tuutori ja Facebook-ryhmä, jossa käytiin keskustelua eri kahvimaitovaihtoehdoista. Alpron soijamaito oli täydellinen korvike lehmänmaidolle.

Myös kananmunan korvaaminen vaikutti vaikealta, vaikkei se sitä lopulta ollutkaan.

Kylässä käymiset tuovat myös oman haasteensa. Varaudun kylään mennessäni viemään soijamaitoa ja vegaanisia leipomuksia mukanani.

Ennen haastetta olin noin 10 vuotta lakto-ovovegetaristi. Haasteen jälkeen voin sanoa olevani vegaani. Kuukausi ei riittänyt minulle.

Haasteen vastaanottanut Oona Hedenius


Vaiheiden kautta vegaaniksi

Ajatus, että jonkun on täytynyt kuolla saamani lihanpalan eteen, oli viimeinen niitti.

Lähdin tuutoriksi, kun bongasin Facebookin vegaaniryhmästä tuutorihakemuksen. Tuli tunne, että ”minä myös”!

Tunne mukaan lähdöstä vahvistui huomatessani, ettei alueeltamme ollut muita tuutoreita. Minulla oli seitsemän tuutoroitavaa. Lähes kaikki ovat olleet yhteydessä minuun.

Oma vegaaniksi ryhtymiseni oli monivaiheista. Vuonna 2010 eläinoikeusasiat alkoivat kiinnostaa minua. Sain vaikutteita mieheni siskolta ja hänen mieheltään, kun he ryhtyivät kasvissyöjiksi. Ennen sitä kiinnostus oli ollut lähinnä ekologinen.

Vegaani minusta tuli helmikuussa 2012, jolloin hain luomunautaa pienteurastamolta. Tiesin, että naudat laidunsivat kauniilla maaseudulla vapaasti. Silti ajatus, että jonkun on täytynyt kuolla saamani lihanpalan eteen, oli viimeinen niitti.

Vegaanituutori Jane Termonen

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Vegaian numerossa 1/2014.

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa