Vegaia

18.6.2016

Hei, olen Elisa ja olen jätskisti. No en ihan jätskinisti mutta isti kuitenkin. Kesän lämpöiset päivät ovat täällä ja jätskiä on pakko saada!

Uusimmat jutut

Tutkimus: Kasvisruokavalio suojaa syövältä

Kasvisruokavalio näyttää suojaavan syöviltä, selviää tuoreesta brittitutkimuksesta. Yli 50 000 ihmisen tietoja analysoineen tutkimuksen mukaan ne, jotka eivät syö lihaa, sairastuvat huomattavasti harvemmin syöpään. Kasvissyöjillä syövät olivat ylipäätään harvinaisempia, mutta tutkimuksessa havaittiin yllättäen, että punaisen lihan syöntiin yhdistetyt paksu- ja peräsuolisyövät olivat kasvissyöjillä muita yleisempiä.

Hamppua kitaan

Kun kuuntelee hampusta (Cannabis sativan huumeettomat lajikkeet) innostuneita ihmisiä, tuntuu siltä, että tässä on nyt se uuden vuosisadan pelastaja. Hamppu ei olekaan suotta eräs vanhimmista viljelyyn otetuista kasveista. Sille voi ennustaa yhtä uljasta tulevaisuutta kuin sen menneisyyskin on ollut. Vegaanitkin alkavat vasta aavistella, mihin kaikkeen öljysiemenhamppua voi keittiössä hyödyntää.

Luonnonvaraisena Keski-Aasiassa ja Himalajalla kasvavaa hamppua on viljelty meillä luultavasti kauemmin kuin pellavaa. Useimmilla maatiloilla oli entisaikoina oma peltonurkkansa varattuna hampulle: viljelyn kultamailla Hämeessä ja Savossa peräti kolmannes peltoalasta. Hamppukuitu on erittäin lujaa ja pitkäikäistä, joten se sai paikkansa kankaissa ja köysissä. Ainakin Itä-Suomen alueella myös siemeniä hyödynnettiin. Niistä jauhettiin öljyä, keitettiin puuroa sekä paahdetuista siemenistä tehtiin tahinin tapaista tahnaa, usein paahdettuun tattari- tai ruisjauhoon sekoitettuna.

Blogiesittely: Chocochili

Elina Innanen on 22-vuotias turkulainen puutarhuri, joka on jo jonkin aikaa edustanut suomalaisen vegaaniruokakuvauksen kirkkainta kärkeä. Nyt hän on ihailijoiden iloksi perustanut oman ruokablogin.

Vegaian sivuilta tuttu Elina Innanen on Vegaaniliiton materiaalien lisäksi ehtinyt kuvata myös Animalialle. Animaliassa hän on toiminut myös feissarina ja osallistunut paikallisryhmätoimintaan. Innasen ruokakuvia on jo aiemmin voinut ihailla osoitteessa flickr.com, ja idea omaan blogiin lähtikin siitä, että reseptipyyntöjä netissä olleisiin kuviin tuli jatkuvasti.

Länsimaisesta ruokavaliosta rintasyöpäepidemia Kiinaan

Tuoreen Journal of the National Cancer Institute -lehden mukaan Kiinassa on puhkeamassa rintasyöpäepidemia. Chinese National Family Planning and Reproductive Health Survey -kartoituksesta saatujen tietojen pohjalta tutkijat arvioivat, että rintasyöpien yleisyys, joka nykyisin on 10 - 60 tapausta 100 000 naista kohden, kasvaa yli sataan vuoteen 2021 mennessä.

Samaan aikaan International Journal of Cancer -lehdessä julkaistussa japanilaisessa tutkimuksessa on saatu lisätodisteita soijatuotteiden rintasyöpää ehkäisevästä vaikutuksesta. Tutkijat havaitsivat, että eniten soijatuotteita kuluttavilla naisilla oli noin 25 % alentunut rintaryöpäriski. Suojaava vaikutus rajoittui ER+, PR+ ja HER2- kasvaimiin.

Munansyönnillä yhteys tyypin 2 diabetekseen

Uuden tutkimuksen mukaan päivittäinen kananmunien kulutus lisää tyypin 2 diabeteksen todennäköisyyttä. Riski kasvoi naisilla 77 % ja miehillä 58 %. Tutkimuksessa oli mukana noin 57 000 miestä ja naista.

Djoussé L, Gaziano JM, Buring JE, Lee I. Egg consumption and risk of type 2 diabetes in men and women. Diabetes Care. Published online ahead of print November 18, 2008. DOI: 10.2337/dc08-1271.

Maito ei laihduta

Uuden American Journal of Clinical Nutrition lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan maitotuotteilla ei ole vaikutusta aineenvaihduntaan tai painonhallintaan. Nestlen rahoittama sveitsiläinen tutkimus testasi hypoteesia jonka mukaan kalsiumin saannin lisääminen edesauttaisi laihtumista ainakin niille jotka eivät muuten saa riittävästi kalsiumia.

Tutkimukseen osallistujat ottivat 400 mg joko maitoperäistä kalsiumlisää tai placeboa kahdesti päivässä viiden viikon ajan. Eri jaksojen välissä oli 10 viikkoa taukoa. Mikään hoidoista ei aiheuttanut merkittävää vaikutusta lepoenergiankulutukseen tai painoon.

Bortolotti M, Rudelle S, Schneiter P, et al. Dairy calcium supplementation in overweight or obese persons: its effect on makers of fat metabolism. Am J Clin Nutr. 2008;88:877-85; Lanou A, Barnard ND. The dairy and weight loss hypothesis: an evaluation of the clinical trials. Nutr Rev. 2008;66:272-9.

Siipikarja ja liha ruokaperäisten infektioiden syynä

Patogeenisen C. jejuni -bakteerin aiheuttamista ihmisten sairauksista 97 % juontaa juurensa siipikarjasta ja muista lihan vuoksi pidettävistä eläimista kertoo Lancaster Universityn tutkijoiden tekemä tutkimus. Tutkijat analysoivat DNA:ta 1231 C. jejuni infektiotapauksesta Lancashiressä, Englannissa. Vain 3 % tapauksista taustalla oli ympäristön saastuminen tai villieläimet kun taas 97 % jäljitettiin maatiloilla kasvatettuihin kanoihin, karjaan ja lampaisiin. Tulokset viittaavat siihen, että karja on kehittyneissä maissa maha-suolitulehduksen tärkeimmän aiheuttajan ensisijainen taudin leviämisreitti. Pelkästään USA:ssa sen uskotaan tartuttavan vuosittain 2 - 3 miljoonaa ihmistä.

Wilson DJ, Gabriel E, Leatherbarrow AJ, et al. Tracing the source of campylobacteriosis. PLoS Genet. September 26, 2008;4(9):e1000203.

Hedelmällisestä puolikuusta Andeille

Usein kasvissyöntiä arvostellaan väittämällä, että ihmisen ruokavalio on aina perustunut myös eläinkunnan tuotteisiin. Muinaisten viljelykeskusten viljelykasvivalikoima on kuitenkin toisistaan riippumatta muodostunut ravitsemuksellisesti tasapainoiseksi. Viljojen, tärkkelysmukulakasvien ja vihannesten ohella proteiininsaantia täydentävät palkokasvit ovat eri mantereilla olleet ravinnon peruspilareita.

Vaikka kotieläinten pito olikin osa vanhoja viljelykulttuureita, palkokasvien ravitsemuksellinen merkitys on tiedostettu maanviljelyksen alusta alkaen. Ravitsemusopillisesti viljoihin, palkokasveihin, vihanneksiin, juureksiin ja hedelmiin perustuva ruokavalio olisi ollut täysipainoinen ilman eläinkunnan tuotteitakin. 

Joutsen ja kukka ympäristön asialla

Tuotepakkaukset peittyvät merkkeihin. Harva kuitenkaan tietää, mistä kaikki merkit kertovat. Osa merkeistä on virallisia, ulkopuolisen tahon myöntämiä, ja niillä on selkeä sanoma. Osa merkeistä taasen johtaa kuluttajan tahattomasti – ja osa tahallisesti – harhaan ulkoasullaan.

Useimmissa tavararyhmissä on valittavana monien eri valmistajien tuotteita ja valintatilanne saattaa olla vaikea. Useasta pakkauksesta saattaa löytyä vihreäsävyinen merkintä, joka luo mielikuvan tuotteen ympäristöystävällisyydestä. Helppo tapa ratkaista vaikea valintatilanne on valita tuote, jossa on virallinen ympäristömerkki.

Suomessa on käytössä kaksi virallista ympäristömerkkiä: Pohjoismainen ympäristömerkki (Joutsenmerkki) ja Euroopan ympäristömerkki (EU-Kukka). Suomen markkinoilla näkee näiden kahden lisäksi myös muiden maiden ympäristömerkkejä, esimerkiksi Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen Bra Miljöval- ja Saksan Sininen Enkeli -ympäristömerkkiä.

Merkillä on väliä – mutta mitä merkit kertovat?

Ei riitä, että tuote on vegaaninen, vaan on hyvä myös miettiä, mitä seurauksia tuotteen ostamisella on. Työllistätkö Suomessa vai Aasiassa? Suositko kemikaalien käyttöä vai luonnonmukaisia viljelymenetelmiä? Rikastuuko yritysjohto vai saako kehitysmaan lapsi mahdollisuuden koulunkäyntiin?

Suomalaisten kauppojen valikoimat ovat yltäkylläiset ja valinnanvaraa on – jopa vegaanilla. Kun on ensin varmistunut elintarvikkeen vegaanisuudesta, kannattaa katsoa, löytyykö pakkauksesta tuotteen taustasta kertovia merkkejä. Valinnat voi tehdä nykyään muun muassa kotimaisuuden ja luonnonmukaisuuden lisäksi myös oikeudenmukaisuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen mukaan.

Mahdollisimman läheltä

Fennovegaani suosii kotimaisia tuotteita ja kannattaa siten suomalaisessa ruoan tuotantoketjussa työskenteleviä noin 250 000 ihmistä. Askelta ekologisempaa on suosia lähituotteita eli omalla lähialueella viljeltyjä ja valmistettuja tuotteita.

Raaka tietopaketti eläinten oikeuksista

Oikeutta eläimille -kansi

Kirjaesittely: Peter Singer: Oikeutta eläimille – Eläinten vapautuksen filosofiaa. Animalia 2007. 352 sivua.

Alkuperäisteos Animal Liberation ilmestyi vuonna 1975, ja sen toinen painos vuonna 1990. Tämä kirja on toisen painoksen vuonna 1991 suomennetun version päivitetty versio. Sekavaa? Niin oli kirjakin.

Kirja alkaa kolmella esipuheella ja neljillä kiitoksilla, ja vasta sivulla 29 päästään itse asiaan.

Varsinainen tekstiosa koostuu kuudesta kappaleesta, joista neljään filosofian tohtori Elisa Aaltola on kirjoittanut oman Suomi-versionsa. Kuitenkin myös Peter Singerin tekstiosuuteen on toimitettu tietoja koskien Suomen oloja. Olisi mielenkiintoista tietää, onko nämä tiedot laitettu jonkin muun maan tietojen päälle vai lisätty vain muun tekstin oheen.

Ei pelkkää paprikaa - Vegaanina Unkarissa

Miten vegaani pärjää maassa, jonka perinnekakkuihin saatetaan käyttää kymmenenkin kananmunaa?

Lihapitoisesta, voimakkaasti maustetusta ja rasvaisesta keittiöstään tunnetun Unkarin ruokalajeista alun perin vegaanisia ovat oikeastaan vain piparjuurella ryyditetty punajuurisalaatti ja mausteisessa etikkaliemessä tarjoiltava kurkku. Ravintoloiden päivän tarjouksissa ei välttämättä ole ainuttakaan kasvisvaihtoehtoa, ja esimerkiksi ”linnunmaidoksi” kutsuttu jälkiruoka valmistetaan yksinomaan kananmunasta, maidosta ja sokerista. Lämpimähkön ilmastonsa ansiosta Unkarilla on kuitenkin myös kasvipohjaista ravintoa nauttivalle paljon annettavaa.

New York - Kun ruokaunelmista tulee totta

Pilvenpiirtäjien keskeltä löytyy vegaanin paratiisi, mikäli sillä tarkoitetaan vegaani- ja kasvisravintoloiden suurta määrää sekä loistavaa ruokaa. Terveyskaupat puolestaan ovat pullollaan vegaanisia jäätelöitä ja juustoja. New Yorkissa on paljon nähtävää, mutta vegaanin matka rakentuu helposti ruoan ympärille: kun sitä kerrankin on ja paljon, siitä on päästävä nauttimaan!

New York sulattaa kaupunki-ihmisten sydämet - kunhan sinne asti ensin pääsee. Ekologiselta kannalta lentomatkustaminen on ongelmallista, sitä ei käy kiistäminen. Kasvihuonekaasupäästöjen jälkeen tuntuu ironiselta todeta, että Finnairin palvelu pelaa ruoan osalta: vegaaniruokaa saa, kunhan sen tilaa ajoissa. 

Kasvisravintoloiden kirjo

Vegaaniravintoloita löytyy useita ja erilaisia. Monet niistä tarjoavat vain elävän ravinnon ruokia, joten ravintolalistat kannattaa katsoa läpi tarkkaan, jotta löytää itselleen mieluisimmat paikat. Tässä esitellään muutama tutustumisen arvoinen paikka.

Selviytymisopas vegaanivanhemmille

Kirjaesittely: Raising Vegan Children in a Non-Vegan World: A Complete Guide for Parents. Erin Pavlina. VegFamily 2003.

Vuonna 1999 Erin Pavlina päätti perustaa internettiin vegaanivanhemmille tarkoitetun sivuston. Ensimmäisenä kuukautena sivuilla oli 63 kävijää, mutta vuoteen 2002 mennessä kävijöiden määrä VegFamily‑sivustolla oli kasvanut 15 000:een kuukaudessa. Pavlinalle alkoi tulla sähköpostitse tuhansia kysymyksiä vegaaniperheiltä, jotka toistuvasti kysyivät samoja asioita. Lopulta Pavlina päätti koota kaiken tiedon yksiin kansiin, jolloin syntyi tämä kirja.

Makuja Sri Lankasta

Sri Lankan keittiön valtteja ovat paikallisuus ja tuoreus – ja tietysti chili. Pääruoaksi tarjoillaan esimerkiksi inkivääri-munakoisocurrya mausteperunoilla. Herkutteluun sopii kerma-perunakarkit ja inkiväärilimsa.

Tuoreuteen panostavassa Sri Lankan keittiössä kookospähkinäraasteet tehdään itse ja mukaan otettava lounas kääräistään lootuksen tai banaanin lehteen. Tuontiruoka on kallista, joten vaikkapa corn flakes -muroja syödään vain harvoin.

Maa on yksi suurimmista teentuottajavaltioista ja pieni osa viljelystä on reilun kaupan piirissä. Srilankalaista alkuperää olevaa teetä myydään usein Ceylonin teen nimellä, sillä vuoteen 1972 saakka Sri Lankan saari tunnettiin nimellä Ceylon.

Sri Lanka - Lehmien pelastajien saarella

Trooppinen ilmasto, ayurvedan opit ja uskonto vaikuttavat siihen, että kasvikset maistuvat Sri Lankalla. Lehmien vapauttaminen teurastamoista on yksi buddhalaisista rituaaleista.

Intian valtameren ympäröimässä Sri Lankassa syödään perinteisesti kalan lisäksi pääasiassa kasvisruokaa. Kookos, vihreät lehtivihannekset ja punainen riisi ovat keittiön perusaineksia. Lehmänmaidonkin käyttö on tavallista, mutta lehmiä kunnioitetaan enemmän kuin länsimaissa. Kasvuhormoneita käyttävät teolliset suurtilat eivät ole vielä yleisiä.

“Buddhalainen uskonto sanoo, että elämän lähdettä pitää arvostaa. Lehmän syöminen on kuin äidin syömistä, sen maito on kuin äidin maitoa”, kertoo maan pääkaupungissa Colombossa asuva Poornima Weerasekara.

“Vasikkaa ja emoa ei missään nimessä eroteta, eikä emolehmää sidota kiinni pariin viikkoon poikimisen jälkeen. Täytyyhän vasikankin saada maitonsa. Lehmät lypsetään edelleen käsin.”

Vegaani Irlannissa

Eläinkunnan tuotteilla on vankka asema irlantilaisessa ruokakulttuurissa. Haasteista huolimatta vegaanin ei kannata jättää matkaa tekemättä. 

Irlanti on perinteisesti tunnettu karjatalouden suurena vientimaana. Voita, maitoa ja kananmunia käytetäänkin säästelemättä lähes kaikkiin elintarvikkeisiin, joihin niitä suinkin voi laittaa. Lihaakin kulutetaan kiloittain. Tyypillinen irlantilainen aamiainen sisältää makkaroita ja pekonia, kananmunaa ja kasviksina pavut. 

Irlannissa vegaani joutuu olemaan erityisen tarkkana syömisen kanssa. Yleisimpien ketjuravintoloiden lisäksi on syytä välttää valtaosaa ruokakaupoissa myytävistä valmisleivistä 
ja eineksistä. Leivät ovat yleensä leivottu voita käyttäen, eikä lähimarketin pakaste-eineksistä löydy ranskalaisia perunoita kummempaa syötävää.

Oodi soijalle

Kirjaesittely: Sydänystävällinen soija ja 100 reseptiä. Pekka Heinänen. Pilot-kustannus Oy 2007

Pieni ja vaatimattoman näköinen papu, Glycine max, on merkittävä ravintokasvi, vaikka vain 15 % soijasta käytetään ihmisravinnoksi. Suomeen tuodaan vuosittain 200 miljoonaa kiloa soijaa eläinten rehuksi. Pekka Heinänen on laskenut, että tästä määrästä riittäisi jokaiselle suomalaiselle noin 50 grammaa soijaproteiinia päivässä, jos ihmiset söisivät soijan eläinten sijaan. Suomalaiset voisivat siis tyydyttää proteiinin tarpeensa suurimmaksi osaksi nykyisellä tuontisoijalla.

Tuontisoija mahdollistaa eurooppalaisten lihankulutuksen

Soijantuotanto on kasvanut räjähdysmäisesti lihankulutuksen kasvun myötä. Teollistuneiden maiden soija-aitaksi muuttuneen Etelä-Amerikan metsä- ja savannialueet ovat saaneet tehdä tilaa monokulttuuriviljelmille.

1960-luvun keskivertoeurooppalainen söi vuosittain 56 kiloa lihaa. Nykyisin sitä kulutetaan jo 89 kiloa vuodessa. Euroopan tuotantolaitoksissa kasvatettavat maatalouseläimet vaativat enemmän rehua kuin Euroopan maaperällä on mahdollista ekologisesti kestävällä tavalla viljellä. Ratkaisu on löydetty soijasta, jota tuodaan erityisesti Etelä-Amerikasta. Paljon proteiinia ja vähän rasvaa sisältävä, halpa soijapapu soveltuu erinomaisesti karjan lihottamiseen. Eurooppaan rahdattavasta soijasta 80–90 % menee rehuksi.

Sivut

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa

Vegaaninen verkkolehti Vegaia. Uutisia, artikkeleita, arvioita, kolumneja, reseptejä ja kaikkea veganismiin liittyvää.