Vegaia

18.6.2016

Hei, olen Elisa ja olen jätskisti. No en ihan jätskinisti mutta isti kuitenkin. Kesän lämpöiset päivät ovat täällä ja jätskiä on pakko saada!

Uusimmat jutut

Tosimiehet eivät syö eläimiä

Artemis KelosaariOlen kuullut omituisen väitteen: että veganismi olisi jotenkin sopimatonta ”tosimiehille”. Puuttumatta siihen, onko moisella käsitteellä itsessään mitään relevanssia minkään kannalta, voitaneen väitettä ja sen taustaoletuksia silti pohtia.

Kuten jokainen kasvisruokaan oikeasti perehtynyt tietää, stereotyyppinen mielikuva ”pupunruoasta” on vähintäänkin harhaanjohtava. Eihän kukaan odota kenenkään selviävän pelkillä pavuniduilla ja porkkanoilla! Papujen, linssien ja pähkinöiden mättämisellä kitaansa ei ole mitään vaikutusta aikuisen hormonitasoihin, soijatuotteitakin voi käyttää kohtuudella vailla huolta hormonaalisista vaikutuksista. Jopa ammattiurheilija pystyy vallan mainiosti täyttämään proteiinintarpeensa, puhumattakaan oikeasta fyysisen työn tekijästä – jos sellaisia vielä olisi muualla kuin 50-luvulle jämähtäneiden mielikuvituksessa.

Tulevien lainsäätäjien kakkureseptit

Mielenosoitus turkiseläinten puolesta

Ehdokkaan valitseminen on aina vaalien alla parasta viihdettä.

Ylen ja Helsingin Sanomien vaalikoneet antavat minulle samansuuntaiset tulokset, joissa korostuu yksi puolue ja muutama ehdokas. Lähden näiden vaalisivuille tutkimaan, millaisia tyyppejä sieltä paljastuu.

Molempien vaalikoneiden antama ykkösvaihtoehto vaikuttaa asiantuntevalta ja kokeneelta naiselta. Hän näyttää olevan ympäristökysymyksissä tosissaan, eikä hänen yhteiskunnallisissa näkemyksissäkään mikään pomppaa häiritsevänä silmille. Kunnes ehdin hänen sivuillaan kevennykseksi tarkoitettuun osioon ”Leivonta ja kokkaus”.

Herrasmiesten jutustelua luonnonsuojelusta ja joogasta

KansikuvaMatti Mäkelä ja Tero Tähtinen: Vanha metsuri ja metsähippi. Kirjeenvaihtoa 2013–2014. Savukeidas, 2014.

Erimielisten kirjeenvaihtoon perustuvat keskustelukirjat tuntuvat olevan pieni muoti-ilmiö kirjamaailmassa – ja ihan hyvästä syystä; parhaimmillaan keskustelukirja tarjoaa lukijalle selkeitä argumentteja häntä kiinnostavasta aiheesta kahdesta eri näkökulmasta. Lukijan tehtäväksi jää muodostaa oma käsityksensä väitellystä aiheesta – tai oman kannan ollessa selvä lukea silti mielenkiinnolla samanmielisen ja erimielisen näkemyksiä.

Vaikeiden kysymysten elokuvailtama

Eläimet matkalla Nooan arkkiin

Hyvä elokuva lumoaa ja muuttaa ihmistä. Se on taiteellinen, arvaamaton ja henkeäsalpaava. Miten elokuva vaikuttaa ihmiseen, jolla on vahva eläinoikeusaate? Kestääkö hän splattereiden veriset kohtaukset, ihmisiin ja muihin eläimiin kohdistuvan väkivallan tai illalliskohtaukset, joissa mässäillään eläinperäisillä tuotteilla?

Vegaaniliittolaiset kokoontuvat eräänä helmikuisena keskiviikkona elokuvailtaan Tampereella ja yrittävät saada selvyyttä näihin vaikeisiin kysymyksiin. Järjestön tapojen mukaisesti iltamaan tuodaan mieletön kasa herkkuja ja naposteltavaa. Ainakaan nälkäisenä täältä ei tarvitse lähteä takaisin kotiin. Lautasille kasataan piirakkaa, leivoksia, sipsejä, hedelmiä ja juotavaa, ja elokuva voi alkaa.

Matalien odotusten vuoksi ehdotetaan jopa elokuvan vaihtamista.

Pieni ihme: Kun tuomari kopautti nuijaa

Äiti ja lapsiMinun lapseni on kaunis. Äärettömän kaunis. Hänen silmänsä ovat suklaanruskeat ja iho kaakaopavun värinen. Lapseni oppi kävelemään jo alle vuoden ikäisenä ja nyt hän juoksee, hyppii, kiipeilee, nauraa sekä huudahtaa usein ”Äiti! Kivaa!”.

Lapseni ei ole perinyt yhtäkään geeniään suoraan minulta. Minä en ole synnyttänyt. Sen sijaan me laitoimme hienot vaatteet päälle ja astuimme oikeussaliin. Minusta tuli äiti, kun tuomari kopautti nuijaa. Sitten lensimme yhdessä kylmään, loskaiseen Suomeen.

"Olen palanen isossa liikkeessä"

Jo-Anne McArthur

Eläinten puolesta -dokumentista palkittu kuvajournalisti ja eläinaktivisti Jo-Anne McArthur vieraili helmikuussa Suomessa. Kun sain tietää mahdollisuudesta tavata hänet, minua kieltämättä jännitti, mutta hermoilin aivan turhaan. Tämä maanläheinen ja lämpimän tyyni henkilö kertoi minulle tarinaansa ilomielin.

Miten rupesit kuvaamaan eläimiä?

Virossa ilmestyi ensimmäinen kattava tietokirja veganismista

Kirjoja allekirjoittamassa

Perusteellista tietoa vegaanisesta elämäntavasta on nyt paremmin saatavilla myös Virossa, kun helmikuun alussa ilmestyi ensimmäinen vironkielinen tietokirja veganismista. Aiemmin maassa on julkaistu useita vegaanisia ja raakaravinnon keittokirjoja.

Tallinnassa asuvan Vegaian päätoimittajan Anniina Ljokkoin lisäksi kirjoittajina on kaksi virolaista vegaaniaktiivia, Kadri Aavik ja Minna Toots. Kirjoittajat ovat myös Viron vegaaniyhdistyksen Eesti Vegan Seltsin kantavia voimia.

Vegan – Hooliv ja maitsev elu käsittelee teemaa niin eläinoikeuksien, ympäristön ja yhteiskunnan kuin yksilönkin näkökulmasta. Se neuvoo vegaanisen ruokavalion suunnittelussa ja muissa arjen haasteissa ja päästää ääneen vegaanit, joiden haastatteluja kirjassa on runsaasti.

Eläinten syömisen helppous ja vahingoittamisen vaikeus

Koira ja lampaita

Ihmisen suhtautuminen muihin eläimiin on ristiriitaista. Toisaalta eläimistä pidetään ja niihin kohdistuva väkivalta tuomitaan. Toisaalta eläimet nähdään teollisena resurssina, jonka pääasiallinen tehtävä on toimia ravintona ja materiaalina. Sosiaalipsykologian keinoin on mahdollista tutkia tätä ristiriitaa.

Lemmikkien hankkimiseen ja hoitoon käytetään vuosittain miljardeja euroja rahaa. Pelkästään Yhdysvalloissa kustannusten arvioitiin olevan 55,72 miljardia dollaria vuodessa 1. Kyselyvastausten mukaan tyypillisimmät syyt hankkia lemmikiksi kissa tai koira ovat ystävyyssuhde lemmikin kanssa tai yleinen rakkaus eläimiä kohtaan 2. Usealle ihmiselle lemmikit ovatkin käytännössä osa perhettä.

Tuotantoeläinten kohdalla tilanne on toinen. Tätä ristiriitaisuutta voidaan havainnollistaa vertaamalla suhtautumista tuotantoeläimiin siihen huoleen, joka kohdistuu lemmikkieläinten hyvinvointiin.

Morrisseyn paita on Antti Nylénin valokuvakirjan päätähti

Kirjan kansikuvaKirjailija ja kääntäjä Antti Nylén päätti ottaa lomaa sanoista. Lopputuloksena on 87 mustavalkoista kuvaa ihmisistä pukeutuneena paitaan, jota The Smiths -yhtyeen keulakuvanakin tunnettu Morrissey käytti vuonna 1984 esiintyessään Provinssirockissa.

Antti Nylén suhtautuu hieman kummeksuen ajatukseen, että hänen tuoreesta Paita – The Shirt -valokuvakirjastaan halutaan kirjoittaa Vegaiaan – onhan kuvien valottaminen filmille epävegaanista, jos tarkkoja ollaan, sillä filmissä on gelatiinia.

– Kyllä kuvaamiseen liittyvä eläinperäisyys kalvaa mieltä, kun kehitän kuvia. Toisaalta voi miettiä, kuinka vegaaninen kapistus esimerkiksi järjestelmäkamera on, tai öljyvärimaalaus. Kyse on lopulta veganismin määritelmästä, Nylén pohtii.

Kerrasta poikki – vegaanihaaste jäi päälle

Puuroa keittämässä

Mikä saa viisikymppisen suomalaismiehen ryhtymään kertaheitolla sekasyöjästä vegaaniksi? Terveydelliset ja ekologiset vaikutukset painoivat vaakakupissa, kun Timo Kantola törmäsi sattumalta Facebookissa Vegaanihaaste 2014 -ryhmään reilu vuosi sitten.

– Olihan se sellainen "kerrasta poikki" -juttu. Joskus vuosia sitten olin kokeillut lihatonta ja tipatonta kuukautta, mutta en ollut aiemmin tosissani ajatellut kasvissyöjäksi ryhtymistä. Olin toki kuullut veganismista, mutta ajattelin sen silloin olevan vähän erikoista hippihommaa, Kantola nauraa.

Helsingin keskustan Ekolo muuttui vegaanikaupaksi

Ekokauppaketju Ekolon Helsingin keskustan myymälä muuttui täysin vegaaniseksi helmikuun alussa.

– Syitä vegaanikaupan aloittamiseen on useita. Ekolo on kasvisyöjien perustama yritys, ja kaikki työntekijämme ovat vähintään kasvissyöjiä, monet myös vegaaneja. Myymälöissämme on ollut vain vähän eläinperäisiä ainesosia sisältäviä tuotteita, kuvailee Ekolon toimitusjohtaja Lena Kunelius.

Toivomme, että toimintamme tekee valinnan vegaaniksi ryhtymisestä helpommaksi.

Vaikka veganismi on ollut viime aikoina paljon esillä, kyseessä ei ole pyrkimys olla mukana minkäänlaisessa trendissä. Pikemminkin Kunelius kokee, että kyseessä on pitkään harkittu päätös ja luonnollinen jatkumo Ekolon kymmenvuotisessa historiassa.

Etiopiassa paastopäivät ovat vegaanille juhlaa

Kaverukset

Ihmiskunta on lähtöisin Etiopiasta, mutta veganismi tai kasvissyönti ei taida olla. Kymmenien kielten ja heimojen maassa ruokakulttuuri on yllättävän yhtenäinen, ja vaikka vegaanin näkökulmasta kulttuuri on melko helppo ja yksinkertainen, saattaa se varsinkin pidemmällä matkalla osoittautua puuduttavaksi.

Vietin juuri kolme kuukautta Etiopiassa, lähinnä sen pääkaupungissa Addis Ababassa kehitysyhteistyön merkeissä. Veganismin osalta yritin valmistautua matkaan kyselemällä ihmisten näkemyksiä veganismin toteutettavuudesta. Suurin osa epäili kasvissyönnin olevan vaikeaa alikehittyneessä maassa, jossa syödään paljon lihaa.

Paastoruoka ei saa sisältää eläinperäisiä ainesosia.

Vaativa teos ihmiskeskeisen ajattelun laajentamisesta

KansikuvaPosthumanismi. Toim. Karoliina Lummaa ja Lea Rojola. Eetos, 2014.

Jos lukija etsii yleisiin filosofisiin käsitteisiin pohjautuvaa, nasevaa posthumanismin johdantoa, jossa käsitteitä laajennetaan loogisesti askel askeleelta, tämän kirjan artikkelit eivät ole oikea lähde. Jos lukija taas etsii kirjallisuuskriittistä, laadukasta ja syvällistäkin pohdiskelua posthumanistisista aiheista kattavine lähdeluetteloineen, kannattaa lukea tätä kirjaa.

Vegaaneille maistuu makkara

Vegaanista "lihaa"

Jotkut ryhtyvät vegaaniksi siksi, etteivät pidä lihasta. Sen sijaan monet ovat aiemmin tykänneet siitä ja ryhtyneet vegaaneiksi esimerkiksi ekologisuuden, eläinoikeuksien tai terveytensä vuoksi. Kasviperäisen ruokavalion voi koostaa hyvin ilman lihankorvikkeitakin, mutta lihaisaa koostumusta tai makua kaipaaville löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja.

Varsinkin kasvisruokailua vasta opettelevalle lihankorvikkeet voivat olla hyvinkin toimiva juttu, sillä niistä valmistetut ruokalajit muistuttavat ulkonäöltään ja osittain myös maultaan tuttuja lihavastineitaan. Usein kasvistuotteet muistuttavat ulkoisesti ja koostumukseltaan lihatuotteita myös ihan vahingossa, sillä on käytännöllistä muotoilla ne pihveiksi, pyöryköiksi, nakeiksi tai murekkeiksi.

Vaihtoehtoja villalle

Lankoja

Villa on usein viimeisiä eläinperäisiä aineita, joista vegaani luopuu. Lampaanvillalle on kuitenkin suotu erityisasema aivan suotta, koska sille on useita vaihtoehtoja sekä luonnonkuiduissa että synteettisissä materiaaleissa. Tässä esittelyssä luonnonkuiduista valmistetut langat.

Hamppu

Hamppu on luonnonkuitu, jota on käytetty ammoisista ajoista, mutta jota nykyään saa vain erikoisliikkeistä. Hamppulanka on usein hieman karheaa tai kovaa, mutta pehmeää lankaakin on saatavilla. Parhaiten hamppu ehkä toimiikin puuvillasekoitteena, jossa hampun pehmeä karheus ja lämmönpitokyky yhdistyvät puuvillan pehmeyteen ja taipuisuuteen.

Pellava

Pellava on Suomen vanhimpia viljeltyjä luonnonkuituja. Sekä täyspellavaa että pellavasekoitteita saa kaikista hyvin varustetuista lankaliikkeistä. Tuotemerkkejä on useita ja vaihtoehtoja edullisesta kalliiseen.

Puikoissa bambua ja banaania

Käsityöharrastaja Paula Laine kyllästyi ainaiseen markettien puuvillaan ja alkoi tilailla värikkäitä lankoja ulkomailta. Vegaanisten lankojen erilaiset ominaisuudet tuovat haastetta neulomiseen, nypläykseen ja neulakinnastekniikkaan.

Banaani- tai viskoosilangoista ei kannata neuloa sukkia tai käsineitä, koska nämä langat eivät jousta. Parhaiten ne sopivat huiveihin ja muihin asusteisiin, joiden ei tarvitse olla tiiviisti ihoa vasten.

Paula LainePaula Laineelle vegaanisten lankojen ominaisuudet ovat tuttuja, sillä kaikki on testattu omin käsin. Jokaiseen lankaan ja tekniikkaan liittyy kuulemma omat niksinsä.

Saisiko olla muutakin kuin hapankaalia ja leivänmurusia?

Varsova

Reppureissaajat ottivat bussin alleen ja lähtivät muiden seikkailujen ohessa maistelemaan kuinka kasvissyönti luonnistuu hapankaalin ja vodkan katkuisessa Puolassa.

Naapurimaiden ja juutalaisperinteiden vaikutus näkyy yhä selkeästi Puolan ruokaperinteessä. Perinteinen pääruoka on täyttä lihaa eikä kerman, maidon tai kananmunien käyttöä ujostella. Vegaaniseen ruokailuun pyrkivän matkaajan reppu täyttyi kuitenkin kauppahallin hedelmä- ja vihannesvalikoimien antimista, eikä nälän yllättäessä tarvinnut jyrsiä omia kynsiään. Kullanarvoisiksi osoittautuivat myös paikallisilta korvan taakse otetut vinkit kasvisravintoloista.

Vegaaniliiton makumatka Tukholmaan

Vegaaniliiton järjestämä Vegan Tours suuntasi tällä kertaa kohti Tukholmaa huiman 27 ihmisen voimin. Kävimme keskeisimmissä paikoissa, jotka Ruotsin kaunis pääkaupunki voi tarjota vegaanille.

Kokoonnuimme 15.8. innokkaina Helsingin Länsiterminaaliin ja lastasimme itsemme risteilypaattiin. Laivaan astuttuaan ihmiset suuntasivat heti kohti tax free -myymälää. Kaupan hyllyvälit täyttyivät vegaaneista, jotka rutiininomaisesti selasivat läpi tuoteselosteet. Huomion keskipisteeksi nousivat Van Slootenin Sour Beetles -viinikumikarkit, joita hamstrattiin suurella ilolla. Illalla karaokessa laulu raikasi ja tanssijalka vipatti myöhään yöhön.

Sivut

Vegaiassa esitetyt näkemykset eivät edusta Vegaaniliitto ry:n kantaa ellei näin nimenomaisesti ole mainittu.

Vegaaniliitto Facebookissa

Vegaaniliitto Instagramissa

Vegaaninen verkkolehti Vegaia. Uutisia, artikkeleita, arvioita, kolumneja, reseptejä ja kaikkea veganismiin liittyvää.