Voiko noudattaa vegaaniruokavaliota, jos sairastaa jotain sairautta, jossa joutuu rajoittamaan ruokavaliota jotenkin? Tai jos ei pysty syömään esimerkiksi papuja tai viljatuotteita? Yleensä vegaaniruokavalion voi yhdistää muuhun erityisruokavalioon, jos ruokavalion suunnittelee huolella siihen perehtyneen ravitsemusasiantuntijan kanssa. Vegaaniruokavalion karsiminen omin päin on riski, joka voi johtaa energian tai joidenkin ravintoaineiden vajaaseen saantiin. Itse asiassa vain harvoin on edes tarpeen välttää kokonaan jotakin ruoka-ainetta. Kokosimme tietopaketin joistain yleisistä sairauksista ja ruokavalioista vegaanin näkökulmasta katsottuna.
Tärkeintä on ensin selvittää mistä on kyse, jos esim. vatsa oireilee. Usein vegaaniruokaan siirryttäessä elimistöltä kestää jonkin aikaa tottua uuteen ruokavalioon. Erityisesti kuidun määrän lisääntyminen voi aiheuttaa alussa vatsaoireita, kuten turvotusta ja ilmavaivoja. Jos kuitenkin oireet pitkittyvät ja haittaavat selvästi normaalia elämää, niiden syy on hyvä selvittää lääkärillä. Jatkuva ripuli, tahaton laihtuminen tai epätavallinen väsymys ovat aina syitä hakeutua viipymättä lääkärin tutkimuksiin. Jos mitään sairautta ei löydy, ruokavalion riittävyys ja monipuolisuus voi olla hyvä tarkistuttaa yliopistokoulutuksen käyneellä ravitsemusasiantuntijalla.
Monipuoliseen vegaaniruokavalioon kuuluvat viljatuotteet, palkokasvit, kasvikset, hedelmät, marjat, pähkinät, siemenet ja kasvirasvat, näistä valmistetut elintarvikkeet sekä ravintolisinä B12-vitamiini, D-vitamiini ja jodi. Jos jotain ruoka-aineryhmää voi syödä vain rajoitetusti tai ei ollenkaan, on tärkeä tietää, minkä ravintoaineiden saanti voi tällöin jäädä riittämättömäksi, ja millä sen voi korvata. Esimerkiksi täysjyväviljatuotteet ovat tärkeitä kuidun, proteiinin, B-ryhmän vitamiinien, raudan, sinkin, magnesiumin ja seleenin lähteitä. Ilman palkokasveja taas riittävä proteiinin, raudan, sinkin sekä B-ryhmän vitamiinien saanti tulee haasteelliseksi.
Vegaaninen ruoka sopii moneen yleiseen erityisruokavalioon, kuten laktoosittomaan, maidottomaan, kala-, kananmuna- ja pähkinäallergisille. Ruoanlaitto helpottuu kun samaa ruokaa voi tarjota kaikille. On kuitenkin tiettyjä erityisruokavalioita, joissa ruokavalion koostamiseen tulee perehtyä erityisen huolellisesti tai ammattilaisen avulla.
Lue lisää erityisruokavalioista ja syömishäiriöistä.
Viime vuosina on ollut trendinä erilaisia versioita ruokavalioista, joille on yhteistä hiilihydraattien määrän rajoittaminen. Ravitsemussuositusten mukaan lisättyä sokeria tulisikin syödä kohtuudella, enintään 10 % koko päivän energiansaannista. Sen sijaan kuitupitoisten hiilihydraattien, kuten täysjyväviljatuotteiden ja hedelmien, rajoittamiselle ei ole perusteita. Hiilihydraatit muodostavat suurimman osan energian saannista. Ne ovat aivojen ja kehon tärkein energianlähde. Kuitupitoisten hiilihydraattien riittävä saanti suojaa myös lievältä tulehdukselta (Laatikainen 2019). Suomalaisen väitöstutkimuksen mukaan vähäinen hiilihydraattien saanti oli yhteydessä lihavuuteen (Kaartinen 2018). Vuonna 2018 julkaistun seurantatutkimuksen ja meta-analyysin mukaan niukasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio oli yhteydessä lyhyempään eliniän odotteeseen, erityisesti silloin kun hiilihydraatteja korvattiin eläinperäisillä elintarvikkeilla (Seidelmann ym. 2018).
Ravitsemussuosituksissa hiilihydraattien kokonaismääräksi suositellaan 45–60 % koko päivän energiansaannista. Hiilihydraatit ovat tärkeitä myös liikuntaa harrastettaessa. Levossa ja kevyessä liikunnassa keho käyttää lähinnä rasvoja energianlähteeksi, mutta liikunnan tehon kasvaessa hiilihydraattien osuus energiantuotannosta kasvaa. Näin käy, koska kovemmilla tehoilla ainoastaan hiilihydraateista pystytään tuottamaan tarpeeksi nopeasti energiaa lihasten käyttöön. Ne ovat siis välttämättömiä, mikäli haluaa saada harjoituksista irti kovempia tehoja.
Hiilihydraattien saatavuudella tarkoitetaan sitä, kuinka paljon elimistöllä on liikuntasuorituksen aikana käytettävissä hiilihydraatteja. Matala hiilihydraattien saatavuus lisää kehon rasittumista eli harjoittelun seurauksena esimerkiksi lihasproteiinia voi hajota tavallista runsaammin. Myös immuunivaste voi tällöin heiketä harjoittelun seurauksena enemmän. Sivuiltamme voit lukea vegaanisesta urheilijan ruokavaliosta.
Keto- ja muiden vähähiilihydraattisten ruokavalioiden turvallisuudesta ja terveellisyydestä vegaaniruokavalioon yhdistettynä ei ole tutkittua tietoa. Sen sijaan ne voivat aiheuttaa kuidun ja monien muiden ravintoaineiden vajaata saantia. Liian vähäinen kuidun saanti voi aiheuttaa esimerkiksi erilaisia suolistovaivoja. Ruokavalion turha rajoittaminen voi johtaa myös häiriintyneeseen syömiseen.
Viljoilla on keskeinen osa ihmisen ravitsemuksessa ja etenkin vegaaniruokavaliossa. Niitä ei pidä jättää pois ilman syytä, sillä se kaventaa ruokavaliota merkittävästi. Ilman täysjyväviljaa kuidun, proteiinin, B-ryhmän vitamiinien, raudan, sinkin, magnesiumin ja seleenin voi jäädä vajaaksi. Jos sairauden, kuten keliakian tai vilja-allergian takia joutuu jättämään pois joitain viljalajeja, ne korvataan sellaisilla viljalajeilla, joita voi syödä.
Keliakia ei ole allergia, vaan autoimmuunisairaus, jossa elimistö muodostaan vasta-aineita omia kudoksiaan vastaan. Sen syytä ei tiedetä. Hoitamattomassa keliakiassa gluteenin aiheuttama tulehdus vaurioittaa ohutsuolen suolinukkaa. Suoliston pinnalla olevan suolinukan tarkoituksena on kasvattaa suoliston pinta-alaa ja näin tehostaa ravintoaineiden imeytymistä. Hoitamaton keliakia heikentää siis ravintoaineiden imeytymistä.
Keliakian ainoa hoito on pysyvä gluteeniton ruokavalio. Se on myös ainoa sairaus, jossa gluteenin välttäminen on ehdotonta. Gluteeni on proteiini, jota on vehnässä, ohrassa ja rukiissa. Useimmat keliaakikot pystyvät syömään kauraa.
Suomalaisista noin 2 % sairastaa keliakiaa ja se on osittain perinnöllinen sairaus. Keliakian mahdollisuus kannattaa tutkituttaa, jos on siihen viittaavia oireita – etenkin silloin, jos lähisukulaisilla on todettu keliakia. Oireita voivat olla vatsakivun lisäksi esim. ilmavaivat ja ripuli. Keliakia voi olla myös oireeton tai oireilla ihokeliakiana. Keliakian toteamiseen ei tarvita läheskään aina suoliston tähystystä, vaan uuden Käypä hoito suosituksen (2018) mukaan diagnoosi voidaan tehdä useimmiten verikokeesta keliakian vasta-aineita mittaamalla.
Keliakialiitto tarjoaa tietoa ja tukea gluteenittomaan arkeen keliakiaa sairastaville. Keliakialiiton sivuilta löytyy mm. listaus gluteenittomista kasviproteiinituotteista. Jokaisen keliakiaa sairastavan pitäisi saada ravitsemusterapeutin ohjausta ja myös hoidon tehon seuranta on tärkeää.
Gluteeni voi aiheuttaa oireita myös silloin, vaikka keliakian mahdollisuus olisi suljettu pois. Tällöin kyseessä voi olla joko vilja-allergia, gluteeniyliherkkyys ilman keliakiaa tai toiminnallinen ärtyvän suolen oireyhtymä. Vilja-allergia on yleisin lapsuusiässä ja paranee suurimmalla osalla kouluikään mennessä. Se aiheuttaa suoli-, iho-, tai hengitystieoireita ja joskus myös vakavan anafylaktisen reaktion. Vilja-allergia diagnosoidaan välttämis-altistuskokeella. Yleisimmin allergiaa aiheuttavia viljoja ovat vehnä, ohra ja ruis.
Jos sekä keliakia että vilja-allergia ovat poissuljettuja, oireiden aiheuttaja voi olla joko gluteeniherkkyys ilman keliakiaa tai ärtyvä suoli. Gluteeniyliherkällä saattaa olla keliakian tai vilja-allergian tyypillisiä oireita, mutta suolinukka ei ole vaurioitunut. On edelleen epäselvää, onko gluteeniyliherkkyys erillinen vaiva, vai onko kyse sittenkin ärtyvän suolen oireyhtymästä (Arkkila ym. 2021).
Ärtyvän suolen oireyhtymästä ja allergioista voit lukea lisää muilta erityisruokavalion yhdistäminen -osion alasivuilta.
