Keskustelu kasvisruoasta on viime aikoina kääntynyt yllättävään suuntaan. Artisti Anna Abreun lihaton konserttitarjoilu ja Helsingin kaupungin päätös vähentää eläinperäisiä tuotteita on esitetty jopa uhkana Suomen huoltovarmuudelle.
Huoli huoltovarmuudesta on aiheellinen, mutta johtopäätös väärä.
Helsingin linjaus perustuu kansallisiin ravitsemussuosituksiin: tavoitteena on tarjota ravitsevaa, monipuolista ja kestävää ruokaa. Päätös ei poista lihaa tai maitotuotteita kokonaan, vaan vähentää niiden osuutta.
Huoltovarmuuden näkökulmasta keskeinen kysymys on kuitenkin tämä: miten ruokaa tuotetaan mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman vähin riippuvuuksin.
Eläintuotanto on resurssitehoton tapa tuottaa ruokaa. Yhden eläinproteiinigramman tuottamiseen tarvitaan moninkertainen määrä kasviproteiinia. Lisäksi suomalainen lihantuotanto on edelleen riippuvainen tuontirehusta: valtaosa Suomeen tuotavasta soijasta käytetään eläinten ruokintaan. Myös esimerkiksi broilerituotanto nojaa ulkomailta tuotaviin emolintuihin.
Kriisitilanteessa juuri nämä riippuvuudet ovat haavoittuvuutta.
Jos Itämeren kuljetukset häiriintyisivät, ongelma ei olisi kasvisruoka vaan tuotantopanosriippuvainen eläintuotanto. Todellisessa kriisissä rajalliset resurssit kohdennettaisiin suoraan ihmisten ravitsemiseen. Kasvipohjainen tuotanto käyttää vähemmän peltoalaa, vettä ja energiaa, ja sillä voidaan ruokkia suurempi joukko ihmisiä samalla panoksella.
Myös ravitsemuksesta esitetty huoli on liioiteltu. Kaikki välttämättömät ravintoaineet ovat saatavissa oikein koostetusta kasvipohjaisesta ruokavaliosta. B12-vitamiini varmistetaan ravintolisästä, ja D-vitamiinia suositellaan Suomessa laajasti väestölle ruokavaliosta riippumatta.
Keskustelussa vedotaan eläintuottajien työhön ja tunteisiin. Ruoantuotanto ansaitsee arvostusta – mutta niin ansaitsevat myös kasvinviljelijät. Usein unohtuvat myös tuotantoeläimet: Suomessa tapetaan vuosittain yli 80 miljoonaa eläintä.
Kasvisruoan lisääminen ei ole pakottamista, vaan yhteisten varojen suuntaamista vastuullisempaan ruokajärjestelmään. Helsingin linjaus ei estä ketään syömästä lihaa, mutta se ohjaa julkisia hankintoja kohti ratkaisuja, jotka kestävät myös kriisitilanteissa.
Jos huoltovarmuus otetaan vakavasti, katse on syytä kohdistaa ruokajärjestelmän rakenteisiin – ei kasvisruokaan.
Heidi Riihimäki
puheenjohtaja, Vegaaniliitto
Hanna Hurtta
varapuheenjohtaja, Vegaaniliitto
