Voiko noudattaa vegaaniruokavaliota, jos sairastaa jotain sairautta, jossa joutuu rajoittamaan ruokavaliota jotenkin? Tai jos ei pysty syömään esimerkiksi papuja tai viljatuotteita? Yleensä vegaaniruokavalion voi yhdistää muuhun erityisruokavalioon, jos ruokavalion suunnittelee huolella siihen perehtyneen ravitsemusasiantuntijan kanssa. Vegaaniruokavalion karsiminen omin päin on riski, joka voi johtaa energian tai joidenkin ravintoaineiden vajaaseen saantiin. Itse asiassa vain harvoin on edes tarpeen välttää kokonaan jotakin ruoka-ainetta. Kokosimme tietopaketin joistain yleisistä sairauksista ja ruokavalioista vegaanin näkökulmasta katsottuna.
Tärkeintä on ensin selvittää mistä on kyse, jos esim. vatsa oireilee. Usein vegaaniruokaan siirryttäessä elimistöltä kestää jonkin aikaa tottua uuteen ruokavalioon. Erityisesti kuidun määrän lisääntyminen voi aiheuttaa alussa vatsaoireita, kuten turvotusta ja ilmavaivoja. Jos kuitenkin oireet pitkittyvät ja haittaavat selvästi normaalia elämää, niiden syy on hyvä selvittää lääkärillä. Jatkuva ripuli, tahaton laihtuminen tai epätavallinen väsymys ovat aina syitä hakeutua viipymättä lääkärin tutkimuksiin. Jos mitään sairautta ei löydy, ruokavalion riittävyys ja monipuolisuus voi olla hyvä tarkistuttaa yliopistokoulutuksen käyneellä ravitsemusasiantuntijalla.
Monipuoliseen vegaaniruokavalioon kuuluvat viljatuotteet, palkokasvit, kasvikset, hedelmät, marjat, pähkinät, siemenet ja kasvirasvat, näistä valmistetut elintarvikkeet sekä ravintolisinä B12-vitamiini, D-vitamiini ja jodi. Jos jotain ruoka-aineryhmää voi syödä vain rajoitetusti tai ei ollenkaan, on tärkeä tietää, minkä ravintoaineiden saanti voi tällöin jäädä riittämättömäksi, ja millä sen voi korvata. Esimerkiksi täysjyväviljatuotteet ovat tärkeitä kuidun, proteiinin, B-ryhmän vitamiinien, raudan, sinkin, magnesiumin ja seleenin lähteitä. Ilman palkokasveja taas riittävä proteiinin, raudan, sinkin sekä B-ryhmän vitamiinien saanti tulee haasteelliseksi.
Vegaaninen ruoka sopii moneen yleiseen erityisruokavalioon, kuten laktoosittomaan, maidottomaan, kala-, kananmuna- ja pähkinäallergisille. Ruoanlaitto helpottuu kun samaa ruokaa voi tarjota kaikille. On kuitenkin tiettyjä erityisruokavalioita, joissa ruokavalion koostamiseen tulee perehtyä erityisen huolellisesti tai ammattilaisen avulla.
Lue lisää erityisruokavalioista ja syömishäiriöistä.
Vegaaninen ruoka sopii moneen yleiseen erityisruokavalioon, kuten laktoosittomaan, maidottomaan, kala-, kananmuna- ja pähkinäallergisille. Ruoanlaitto helpottuu kun samaa ruokaa voi tarjota kaikille. On kuitenkin tiettyjä erityisruokavalioita, joissa ruokavalion koostamiseen tulee perehtyä erityisen huolellisesti tai ammattilaisen avulla.
Jos ruoka ahdistaa, aiheuttaa syyllisyyttä ja on jatkuvasti ajatuksissa tai elämää hallitsee lihomisen pelko tai tyytymättömyys omaan kehoon, kyseessä voi olla syömishäiriö.
Gluteeni voi aiheuttaa oireita myös silloin, vaikka keliakian mahdollisuus olisi suljettu pois.
Viime vuosina on puhuttu paljon “puhtaasta ruoasta”. Käsitteelle ei ole olemassa mitään virallista määritelmää, vaan eri ihmisille se tarkoittaa eri asioita.
Raakaruokavalio koostuu enimmäkseen kypsentämättömistä kasvikunnan tuotteista, mutta voi sisältää myös osittain kypsennettyä ruokaa.
Allergia on perinnöllinen ominaisuus ja syntyy elimistön kehittäessä vasta-aineita joidenkin ruoka-aineiden proteiineille.
Jos sienten syöminen aiheuttaa oireita, syynä saattaa olla sienten sisältämä sokeri, trehaloosi.
Tulehduksellisten suolistosairauksien oireita voivat olla vatsakipujen ja ripulin lisäksi kuumeilu. Diagnoosin tekemiseksi tarvitaan tähystys.
Viime vuosina on ollut trendinä erilaisia versioita ruokavalioista, joille on yhteistä hiilihydraattien määrän rajoittaminen.
Jos vatsaoireiden taustalta ei tutkimuksista huolimatta löydy mitään sairautta, diagnoosiksi saattaa tulla ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS.
Viime vuosina on ollut trendinä erilaisia versioita ruokavalioista, joille on yhteistä hiilihydraattien määrän rajoittaminen. Ravitsemussuositusten mukaan lisättyä sokeria tulisikin syödä kohtuudella, enintään 10 % koko päivän energiansaannista. Sen sijaan kuitupitoisten hiilihydraattien, kuten täysjyväviljatuotteiden ja hedelmien, rajoittamiselle ei ole perusteita. Hiilihydraatit muodostavat suurimman osan energian saannista. Ne ovat aivojen ja kehon tärkein energianlähde. Kuitupitoisten hiilihydraattien riittävä saanti suojaa myös lievältä tulehdukselta (Laatikainen 2019). Suomalaisen väitöstutkimuksen mukaan vähäinen hiilihydraattien saanti oli yhteydessä lihavuuteen (Kaartinen 2018). Vuonna 2018 julkaistun seurantatutkimuksen ja meta-analyysin mukaan niukasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio oli yhteydessä lyhyempään eliniän odotteeseen, erityisesti silloin kun hiilihydraatteja korvattiin eläinperäisillä elintarvikkeilla (Seidelmann ym. 2018).
Ravitsemussuosituksissa hiilihydraattien kokonaismääräksi suositellaan 45–60 % koko päivän energiansaannista. Hiilihydraatit ovat tärkeitä myös liikuntaa harrastettaessa. Levossa ja kevyessä liikunnassa keho käyttää lähinnä rasvoja energianlähteeksi, mutta liikunnan tehon kasvaessa hiilihydraattien osuus energiantuotannosta kasvaa. Näin käy, koska kovemmilla tehoilla ainoastaan hiilihydraateista pystytään tuottamaan tarpeeksi nopeasti energiaa lihasten käyttöön. Ne ovat siis välttämättömiä, mikäli haluaa saada harjoituksista irti kovempia tehoja.
Hiilihydraattien saatavuudella tarkoitetaan sitä, kuinka paljon elimistöllä on liikuntasuorituksen aikana käytettävissä hiilihydraatteja. Matala hiilihydraattien saatavuus lisää kehon rasittumista eli harjoittelun seurauksena esimerkiksi lihasproteiinia voi hajota tavallista runsaammin. Myös immuunivaste voi tällöin heiketä harjoittelun seurauksena enemmän. Sivuiltamme voit lukea vegaanisesta urheilijan ruokavaliosta.
Keto- ja muiden vähähiilihydraattisten ruokavalioiden turvallisuudesta ja terveellisyydestä vegaaniruokavalioon yhdistettynä ei ole tutkittua tietoa. Sen sijaan ne voivat aiheuttaa kuidun ja monien muiden ravintoaineiden vajaata saantia. Liian vähäinen kuidun saanti voi aiheuttaa esimerkiksi erilaisia suolistovaivoja. Ruokavalion turha rajoittaminen voi johtaa myös häiriintyneeseen syömiseen.
Viljoilla on keskeinen osa ihmisen ravitsemuksessa ja etenkin vegaaniruokavaliossa. Niitä ei pidä jättää pois ilman syytä, sillä se kaventaa ruokavaliota merkittävästi. Ilman täysjyväviljaa kuidun, proteiinin, B-ryhmän vitamiinien, raudan, sinkin, magnesiumin ja seleenin voi jäädä vajaaksi. Jos sairauden, kuten keliakian tai vilja-allergian takia joutuu jättämään pois joitain viljalajeja, ne korvataan sellaisilla viljalajeilla, joita voi syödä.
Vatsaoireiden taustalta voi löytyä myös tulehduksellinen suolistosairaus. Näitä ovat Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus eli Colitis ulcerosa ja niistä käytetään lyhennettä IBD (Inflammatory Bowel Disease). Tulehduksellisten suolistosairauksien syytä ei tunneta, mutta ne ovat yleistyneet voimakkaasti. Tulehduksellisten suolistosairauksien oireita voivat olla vatsakipujen ja ripulin lisäksi kuumeilu. Diagnoosin tekemiseksi tarvitaan tähystys.
Näiden sairauksien ensisijainen hoito on lääkehoito, mutta joskus myös leikkaus. On yksilöllistä, auttaako joidenkin ruoka-aineiden välttäminen vähentämään tulehduksellisten suolistosairauksien oireita. Harvoin kuitenkaan tarvitaan ehdottomia ruokarajoituksia. Tulehduksellisiin suolistosairauksiin liittyy laihtumista ja vajaaravitsemuksen riski, ja siksi riittävä ja monipuolinen ruokavalio on tärkeä. Sairauden aktiivivaiheessa saatetaan joutua karsimaan ruokavaliosta runsaskuituisia ja huonosti sulavia ruokia pois. Vegaaniruokavalio on lähtökohtaisesti runsaskuituinen ruokavalio, joten vaatii enemmän suunnittelua saada se vähäkuituiseksi.
IBD ja muut suolistosairaudet ry tarjoaa tukea ja tietoa suolistosairauksista kärsiville.
Jos sienten syöminen aiheuttaa oireita, syynä saattaa olla sienten sisältämä sokeri, trehaloosi. Trehalaasi on tätä sienisokeria pilkkova entsyymi, multa osalta ihmisistä tämä entsyymi puuttuu. Oireet ovatkin samantapaisia kuin laktoosi-intoleranssissa.
Trehaloosi-intoleranssia voidaan periaatteessa tutkia trehaloosialtistuksen avulla, mutta se on yleensä tarpeetonta. Jos sieniateriat aiheuttava toistuvasti vatsavaivoja, hoidoksi riittää sienten välttäminen. Sienet eivät onneksi ole sellainen oleellinen ruoka-aine, jonka välttäminen heikentäisi mitenkään ravitsemusta. Jakavathan sienet muutenkin mielipiteitä: toisen rakastavat, toiset vihaavat.
Ruoka-allergioiden esiintyminen on yleisempää lapsilla, kuin aikuisilla. Lapsilla esiintyvyys on 5–8 %, kun taas aikuisilla 2 – 5%. Usein lapsuuden allergiat häviävät kouluikään mennessä, mutta ei aina. Sen sijaan 20 % suomalaisista sairastaa siitepölyallergiaa, mikä aiheuttaa osalle ns. ristireaktion siitepölyä muistuttaviin ruoka-aineisiin. Allergia on perinnöllinen ominaisuus ja syntyy elimistön kehittäessä vasta-aineita joidenkin ruoka-aineiden proteiineille. Näitä allergiaa aiheuttavia proteiineja kutsutaan allergeeneiksi.
Ruoka-aineallergia diagnosoidaan altistuskokeella ja mahdollisesti lisäksi laboratoriokokein. Ruoka aiheuttaa myös muita kuin allergisia oireita, mutta nämä sekoitetaan usein allergioihin. Ruoka-intoleranssit, keliakia ja ärtyvän suolen aiheuttamat oireet eivät ole allergiaa. On tärkeää selvittää, onko kyseessä allergia vai jokin muu sairaus. Jos allergiaa ei ole todettu, mitään ruoka-ainetta ei tarvitse välttää varmuuden vuoksi.
Aikuisten allergioista suurin osa on onneksi lieviä. Tavallisimpia aikuisten allergian aiheuttajia, silloin kun kyseessä ei ole ristireaktio siitepölyn kanssa, ovat pähkinät, kalat ja äyriäiset. Pähkinäallergia voi olla joko lievää ristireagointia siitepölyn kanssa tai siitepölystä riippumatonta herkistymistä. Ruoka-aineiden ehdoton välttäminen on tarpeen vain silloin, kun on olemassa riski hengenvaaralliselle anafylaksialle eli vaikealle allergiselle reaktiolle. Lievässä oireilussa ruoka-ainetta voi syödä sietokyvyn mukaan. Ristireagoinnissa siitepölyn kanssa siitepölykautena oireita aiheuttavia ruoka-aineita voi yleensä syödä ilman oireita muina aikoina.
Vegaaniruokavalio voidaan hyvin toteuttaa myös ilman pähkinöitä, jos on niille allerginen. Tällöin täytyy huolehtia muuten monipuolisesta proteiinin ja välttämättömien rasvahappojen saannista. Jos on allerginen jollekin vegaaniruokavaliossa olennaiselle ruokaryhmälle, kuten esimerkiksi palkokasveille, ruokavalion monipuolisuus on syytä varmistaa ravitsemuksen ammattilaisen kanssa. Samoin ruokavalion riittävyys on arvioitava ammattilaisen kanssa silloin, jos ruoka-allergiat ovat laaja-alaisia ja useita ruoka-aineita joudutaan välttämään.
On tärkeää, että kun ruoka-aineallergia on diagnosoitu, sen hoitoon saa yksilöllistä neuvontaa. Allergisia palvelee Allergia-, Iho – ja Astmaliitto ry.
Raakaruokavalio koostuu enimmäkseen kypsentämättömistä kasvikunnan tuotteista, mutta voi sisältää myös osittain kypsennettyä ruokaa. Moni kokee saavansa siitä apua kroonisten sairauksien hoidossa. Osa koetusta terveyden paranemisesta voi johtua yksinkertaisesti myös siitä, että raakaruokavalioon siirryttäessä todennäköisesti laihtuu.
Pidemmällä aikavälillä raakaruokavalion haittapuolet voivat ohittaa mahdolliset terveysedut. Huonosti suunniteltuna raakaruokavalio voi sisältää liian vähän energiaa, proteiinia ja monia kivennäisaineita. Yhdessä tutkimuksessa raakaruokaa syövistä miehistä 14,7 % ja naisista 25 % oli alipainoisia (painoindeksi alle 18,5). Samoin alle 45-vuotiaista naisista kuukautiset olivat jääneet pois joko kokonaan tai osittain 30 %:lla (Koebnick ym. 1999). Normaalin kuukautiskierron ylläpitämiseen tarvitaan naishormoni estrogeenia, minkä tuotto hiipuu, jos naisen rasvaprosentti on liian pieni. Aina ei kypsentämätön ruoka ole automaattisesti parempi vaihtoehto, vaan esimerkiksi A-vitamiinin esiasteena toimivat karotenoidit imeytyvät paremmin kypsennetyistä kasviksista. Ravitsemussuositusten mukaan raakaruokavalio ei ole ravitsemuksellisesti riittävä ruokavalio etenkään lapsille, raskaana oleville ja imettäville. Emme suosittele muille aikuisillekaan kokeilemaan raakaruokavaliota ainakaan pitkäaikaisesti.
Viime vuosina on puhuttu paljon “puhtaasta ruoasta”. Käsitteelle ei ole olemassa mitään virallista määritelmää, vaan eri ihmisille se tarkoittaa eri asioita. Joku mieltää sen prosessoimattomaksi ruoaksi, jollekin se tarkoittaa luomua tai lähellä tuotettua ruokaa.
Ruoan prosessoinnilla voi olla negatiivinen kaiku, mutta se tarkoittaa kaikkea ruoan käsittelyä pilkkomisesta säilömiseen. Prosessointi ei tee ruoasta kelvotonta tai “epäpuhdasta”, vaan tekee useimmiten ruoasta turvallisempaa, helpommin syötävää ja parantaa ravintoaineiden hyväksikäytettävyyttä. Esimerkiksi kuivatut linssit, säilötyt palkokasvit, tofu, soijarouhe, pakasteherneet, Nyhtökaura ja Härkis ovat prosessoituja kasviproteiinivalmisteita, mutta suositeltavia ja terveellisiä vaihtoehtoja. Samoin kasvirasvamargariini on prosessoitu tuote, mutta silti terveellinen valinta. Voit lukea lisää margariineista Vegaanihaasteen sivuilta.
Jotkut pitkälle prosessoidut tuotteet, ns. ultraprosessoidut elintarvikkeet voivat olla runsassuolaisia- tai sokerisia, rasvan laadultaan huonoja tai sisältää niukasti ravintoaineita. Esimerkkejä tällaisista tuotteista ovat esim. vegemakkarat ja kookosrasvapohjaiset vegejuustot. Niitäkään ei tarvitse kokonaan välttää, riittää että käyttö pysyy kohtuudessa. Lue lisää ruoan prosessoinnista Vegaanihaasteen sivuilta.
Lisäaineita käytetään mm. parantamaan ruoan säilyvyyttä, rakennetta, väriä ja makua. Monet lisäaineet ovat peräisin luonnosta. Esimerkiksi C-vitamiinia eli askorbiinihappoa (E300) käytetään hapettumisenestoaineena ja A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia (E160a) väriaineena.
Lisäaineiden turvallisuutta tutkitaan ja niiden käyttö on säädeltyä. Kun syö suositusten mukaisesti, lisäaineiden saanti pysyy kohtuudessa. Lisäaineita oleellisempaa olisi usein tarkkailla pakkausselosteista suolan määrää, sillä FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta saa ravinnostaan liian paljon suolaa.
Terveellisen syömisen tavoittelu voi mennä liiallisuuksiin ja siitä voi tulla pakkomielteenomaista, jolloin puhutaan ortoreksiasta. Ortoreksia on yksi syömishäiriön muoto, mutta toistaiseksi se ei ole virallinen syömishäiriödiagnoosi. Voit lukea lisää syömishäiriöistä seuraavasta kappaleesta
Keliakia ei ole allergia, vaan autoimmuunisairaus, jossa elimistö muodostaan vasta-aineita omia kudoksiaan vastaan. Sen syytä ei tiedetä. Hoitamattomassa keliakiassa gluteenin aiheuttama tulehdus vaurioittaa ohutsuolen suolinukkaa. Suoliston pinnalla olevan suolinukan tarkoituksena on kasvattaa suoliston pinta-alaa ja näin tehostaa ravintoaineiden imeytymistä. Hoitamaton keliakia heikentää siis ravintoaineiden imeytymistä.
Keliakian ainoa hoito on pysyvä gluteeniton ruokavalio. Se on myös ainoa sairaus, jossa gluteenin välttäminen on ehdotonta. Gluteeni on proteiini, jota on vehnässä, ohrassa ja rukiissa. Useimmat keliaakikot pystyvät syömään kauraa.
Suomalaisista noin 2 % sairastaa keliakiaa ja se on osittain perinnöllinen sairaus. Keliakian mahdollisuus kannattaa tutkituttaa, jos on siihen viittaavia oireita – etenkin silloin, jos lähisukulaisilla on todettu keliakia. Oireita voivat olla vatsakivun lisäksi esim. ilmavaivat ja ripuli. Keliakia voi olla myös oireeton tai oireilla ihokeliakiana. Keliakian toteamiseen ei tarvita läheskään aina suoliston tähystystä, vaan uuden Käypä hoito suosituksen (2018) mukaan diagnoosi voidaan tehdä useimmiten verikokeesta keliakian vasta-aineita mittaamalla.
Keliakialiitto tarjoaa tietoa ja tukea gluteenittomaan arkeen keliakiaa sairastaville. Keliakialiiton sivuilta löytyy mm. listaus gluteenittomista kasviproteiinituotteista. Jokaisen keliakiaa sairastavan pitäisi saada ravitsemusterapeutin ohjausta ja myös hoidon tehon seuranta on tärkeää.
Gluteeni voi aiheuttaa oireita myös silloin, vaikka keliakian mahdollisuus olisi suljettu pois. Tällöin kyseessä voi olla joko vilja-allergia, gluteeniyliherkkyys ilman keliakiaa tai toiminnallinen ärtyvän suolen oireyhtymä. Vilja-allergia on yleisin lapsuusiässä ja paranee suurimmalla osalla kouluikään mennessä. Se aiheuttaa suoli-, iho-, tai hengitystieoireita ja joskus myös vakavan anafylaktisen reaktion. Vilja-allergia diagnosoidaan välttämis-altistuskokeella. Yleisimmin allergiaa aiheuttavia viljoja ovat vehnä, ohra ja ruis.
Jos sekä keliakia että vilja-allergia ovat poissuljettuja, oireiden aiheuttaja voi olla joko gluteeniherkkyys ilman keliakiaa tai ärtyvä suoli. Gluteeniyliherkällä saattaa olla keliakian tai vilja-allergian tyypillisiä oireita, mutta suolinukka ei ole vaurioitunut. On edelleen epäselvää, onko gluteeniyliherkkyys erillinen vaiva, vai onko kyse sittenkin ärtyvän suolen oireyhtymästä (Arkkila ym. 2021).
Ärtyvän suolen oireyhtymästä ja allergioista voit lukea lisää muilta erityisruokavalion yhdistäminen -osion alasivuilta.
Jos vatsaoireiden taustalta ei tutkimuksista huolimatta löydy mitään sairautta, diagnoosiksi saattaa tulla ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS (irritable bowel syndrome). Ärtyvä suoli ei ole sairaus, vaan toiminnallinen vaiva. Hankalista oireista huolimatta ärtyvä suoli on vaaraton.
Sen syitä ei tiedetä, mutta oireyhtymä on lisääntynyt viime aikoina ja siitä arvioidaan kärsivän ainakin 10 % suomalaista. Se on siis paljon yleisempi kuin esim. aikuisten allergiat.
FODMAP-ruokavalio auttaa tutkitusti monia ärtyvästä suolesta kärsiviä. FODMAP on lyhenne sanoista Fermentable Oligo- Di- and Monosaccharides and Polyols. Ne tarkoittavat fermentoituvia hiilihydraatteja, jotka sinänsä ovat terveellisiä, mutta aiheuttavat erilaisia kiusallisia oireita ärtyvästä suolesta kärsiville. FODMAP -ruokavalio ei kuitenkaan tarkoita näiden hiilihydraattien karsimista kokonaan ruokavalioista eikä ”kieltolistan” kanssa elämistä. Oikein toteutettu FODMAP – ruokavalio on kolmivaiheinen, ja on syytä toteuttaa se asiaan perehtyneen ravitsemusterapeutin kanssa. Kolme vaihetta ovat karsinta, altistus ja ylläpito. Ainoastaan karsintavaiheessa ruokavaliosta karsitaan tilapäisesti, maksimissaan 4–8 viikon ajaksi FODMAP-hiilihydraatteja sisältävät ruoat. Altistusvaiheessa kokeillaan ja etsitään ruoka-aine kerrallaan yksilöllinen FODMAP-hiilihydraattien sietotaso. Ylläpitovaiheessa tätä yksilöllistä tasoa pidetään yllä ruokavaliota noudattamalla. Jotkut pystyvät jopa palaamaan ruokavalioon, jossa FODMAP-hiilihydraatteja ei tarvitse enää rajoittaa.
FODMAP -ruokavalio ei kuitenkaan ole ainoa eikä edes ensisijainen ärtyvän suolen hoito. Ennen FODMAP -ruokavalion kokeilua varmistetaan, että ruokavalion muu perusta ja elämäntavat ovat kunnossa. Tämä tarkoittaa mm. ruoan laatua, määrää, ateriarytmiä, unta, liikuntaa ja stressinhallintaa.
Palkokasvit sisältävät galakto-oligosakkarideja, mitkä kuuluvat FODMAP -hiilihydraattien ryhmään. Tämä asettaa haasteita vegaanille FODMAP-ruokavalion karsintavaiheessa, sillä palkokasvit ovat tärkeitä proteiininlähteitä vegaaniruokavaliossa. Onneksi on olemassa myös herkällekin vatsalle sopivia vaihtoehtoja, kuten tofu, tempe, kikhernepasta ja säilykelinssit ja -kikherneet pieninä annoksina silloin, kun säilykkeiden liemi huuhdotaan pois. Seitan eli vehnägluteeni ei myöskään yleensä aiheuta oireita, sillä siinä ei ole hiilihydraatteja. Moni kokee saavansa oireita gluteenista, mutta jos keliakia on suljettu pois, on todennäköistä, että oireita ei aiheutakaan gluteeni vaan fruktaanit. Fruktaanit ovat FODMAP-ryhmään kuuluvia hiilihydraatteja, joita on viljatuotteissa, erityisesti rukiissa, ohrassa ja vehnässä. Niitä on myös sipulissa. Gluteenia ei pidä jättää ruokavaliosta pois ilman syytä, sillä se kaventaa paljon ruokavaliota. Karsintavaiheen viljavaihtoehdoiksi käyvät usein kaura, kvinoa, hirssi, teff, maissi ja riisi.
IBD ja muut suolistosairaudet ry tarjoaa tietoa ja vertaistukea myös ärtyvästä suolesta kärsiville. Ravitsemusterapeutti Leena Putkonen on erikoistunut suolistovaivoihin ja perehtynyt myös kasvisruokavalioihin. Facebookissa vertaistukea tarjoaa myös Vegaaninen fodmap – tietoa, reseptejä ja ajatuksenvaihtoa -ryhmä.
