Siirry suoraan sisältöön
Etusivu » Tietoa » Miksi veganismi? » Ympäristö

Ympäristö

Teksti: Lotte Suveri

Asiasanat: miksi veganismi, ympäristö

Päivitetty:

Tarkistettu:

Kasvissyönti ja ympäristö

Eläinten kasvattaminen ruoaksi kuluttaa monin tavoin maapallon rajallisia resursseja ja huonontaa ympäristön tilaa. Se on keskeinen tekijä tarkasteltaessa globaaleja ympäristöongelmia ja eriarvoisuutta. 

Ruoantuotanto on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO arvioi eläinten kasvatuksen ruoaksi aiheuttavan kasvihuonepäästöistä noin 18 %, joka on enemmän kuin esimerkiksi koko maailman liikenteen aiheuttamat päästöt yhteensä1. Toisaalta luku saattaa olla jopa 51 %, mikä ilmenee Worldwatch-instituutin raportista2. Raportin mukaan näin suuri luku syntyy, kun yhdistetään muun muassa metsien raivaus rehua tuottaviksi pelloiksi ja laitumiksi, eläinten hengissä pitäminen, karjan hengityksen, märehtimisen ja ulosteiden mukana syntyvät kasvihuonepäästöt, eläinten teurastus ja tuotteistaminen sekä lopputuotteiden kuljetus, säilytys ja valmistus. Lisäksi raportti kritisoi FAO:n 18 %:n päästöarviota siitä, että tutkimus on sivuuttanut tärkeitä eläinten tehotuotannon kasvihuonepäästöjä aiheuttavia lähteitä.

Eläinmaataloudessa syntyy hiilidioksidin lisäksi myös muita vielä voimakkaampia kasvihuonekaasuja. Esimerkiksi suuri osa lihantuotannon kasvihuonevaikutuksiltaan merkittävistä päästöistä on metaania, joka on jopa 86 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi3. Toisaalta se hajoaa 10 vuodessa, kun taas hiilidoksidin puoliintumisaika on satoja vuosia. Tämän takia metaanipäästöjen vähentymisellä olisikin välitön suotuisa vaikutus ilmastonmuutokseen4. Toinen merkittävä kasvihuonekaasu on typpioksiduuli, jota syntyy muun muassa kotieläinten lannasta5. Typpioksiduuli on pitkäikäinen, 300 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu6. Maailmanlaajuisesti karjankasvatus tuottaa 65 % typpioksiduulipäästöistä6, ja se on ilmastoa merkittävästi lämmittävä päästötekijä myös Suomessa7.

Kasvispohjaisen ruokavalion ilmastohyötyjä kuvaa hyvin se, että esimerkiksi tietyn proteiinimäärän tuottaminen naudan- tai lampaanlihalla aiheuttaa 250 kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin saman määrän tuottaminen palkokasveilla8. Ennusteiden mukaan ruoantuotannosta aiheutuvat kasvihuonepäästöt tulevat lisääntymään 80 % vuoteen 2050 mennessä, jos ruokavaliomme pysyy ennallaan. Kuitenkin jos siirtyisimme kasvisruokavalioon, päästöt tulisivat vähenemään väestönkasvusta huolimatta9.

Vesivarat ja vesistöt

Makean ja puhtaan veden pula on jatkuvasti paheneva maailmanlaajuinen ongelma. YK:n tekemien ennusteiden mukaan vuoteen 2025 mennessä puhtaan juomaveden hankkiminen puolelle maailman väestöstä tuottaa ongelmia9. Ruoantuotannossa hyödynnetään hyvin merkittävää osaa maailman rajallisista makean veden varannoista. Esimerkiksi liha- ja maidontuotanto käyttää tästä vesimäärästä keskimäärin 25–30 % 10.

Yhden naudan pihvikilon tuottamiseen tarvitaan 15 400 litraa vettä, joka on noin kymmenkertainen määrä viljaan, soijapapuun tai muihin palkokasveihin verrattuna. Juustokiloa kohden vettä puolestaan kuluu noin 3 200 litraa ja perunakilon tuottamiseen vain 290 litraa11. Puoli kiloa naudanlihaa kuluttaakin saman verran vettä kuin päivittäinen suihkussa käynti puolen vuoden ajan12. Aalto-yliopiston tutkimuksen mukaan suomalainen pääasiallisesti kasvisruokavaliota noudattava henkilö kuluttaa päivässä 23 % vähemmän vettä sekasyöjään verrattuna. Tämä tarkoittaa päivittäisen vesijalanjäljen pienenemistä yli 3000 litrasta noin 2350 litraan. Saman tutkimuksen mukaan maailmanlaajuinen kasvisruokavalioon siirtyminen mahdollistaisi ylimääräisen ruoan tuotannon 1,8 miljardille ihmiselle ilman, että lisäisimme vedenkulutusta13.

Nykyiset ruokavalintamme aiheuttavat maapallon resurssien ehtymistä – maa, vesi, puhdas ilma ja ilmakehä, ruokaturva, biodiversiteetti, energiavarat ja ihmisten terveys ovat uhattuina.

Ruoantuotannon vaikutukset maapallon vesiekosysteemeihin eivät rajoitu makean veden käyttöön. Vesistöjen saastuminen ja rehevöityminen ovat toinen eläinmaatalouden merkittävä haitallinen ympäristövaikutus. Rehunviljelyn lisäksi myös tuotantoeläinten ulosteet aiheuttavat huomattavaa ravinnekuormitusta. Esimerkiksi 2 500 lehmän tila tuottaa saman verran ulosteperäistä jätettä kuin 400 000 ihmisen kaupunki14 ja monissa maissa nämä jätteet pääsevät suoraan vesistöihin tai ne päätyvät lopulta sinne.

Lihankulutus vaikuttaa siis eri tavoilla myös merten ja sisävesien ekosysteemien terveyteen. Lähes kaikki ruoantuotannossa hyödynnettävät kalakannat ovat liikakalastuksen seurauksena vaarassa romahtaa maailmanlaajuisesti. Kyltymättömän kysynnän seurauksena meristä kalastetaan arviolta noin 2,7 biljoonaa eläintä vuosittain15 ja merien ennustetaankin tyhjenevän vuoteen 2048 mennessä16. Meret ovat kriittisessä tilassa, sillä niiden biodiversiteetin kato johtaa tilanteeseen, jossa veden säilyminen hyvälaatuisena vaikeutuu. Meriekosysteemit ovat elintärkeä osa myös ihmiselämää ylläpitäviä maapallon monimutkaisia systeemejä.

Maankäyttö ja biodiversiteetti

Eläinten tuottaminen ruoaksi vaatii huomattavasti enemmän maapinta-alaa kuin kasvisperäisen ravinnon tuotanto. Maailmassa teurastetaan vuosittain yli 55 miljardia maaeläintä, joista noin puolet kasvatetaan tehotuotantolaitoksissa17. Tällaisen eläinmäärän kasvatus ja ruokkiminen vaativat suurimpien arvioiden mukaan jopa 45 % maapallon maapinta-alasta18. Tällä maa-alalla eläimiä kasvatetaan, laidunnetaan ja niille kasvatetaan rehua. Myös Suomessa eläinmaatalous vie paljon tilaa: Noin 80 % peltopinta-alasta käytetään rehunviljelyyn19. Tämä on yli viisi kertaa enemmän viljelystilaa kuin käytetään suoraan ihmisille menevän kasvisperäisen ruoan kasvattamiseen20.

Eläinmaatalous vaikuttaa myös maaperän kuntoon. Ruoantuotannon seurauksena tapahtuva aavikoituminen uhkaa monia alueita. Aavikoituminen on jo vaikuttanut kolmasosaan maapallon maapinta-alasta ja koskettaa 1,5 miljardia ihmistä21. Eläinten kasvatuksesta johtuvilla maankäytön muutoksilla on merkittävä rooli aavikoitumisprosessissa. Yhä enemmän metsää raivataan rehua tuottaviksi pelloiksi tai karjan laiduinmaiksi. Suuret rehun monokulttuuriviljelmät ja karjan laidunnus aiheuttavat eroosiota, jolloin ravinnerikas pintamaa häviää, mikä puolestaan johtaa aavikoitumiseen22. Metsäkato vaikuttaa alueen mikroilmastoon ja muuttaa alueen sääolosuhteita. Se saattaa esimerkiksi vähentää sateita ja lisätä kuivuutta.

Eläinperäisten tuotteiden kysynnän kasvu vaatii siis jatkuvasti enemmän viljelytilaa, mikä johtaa metsien pienenemiseen. Tällä hetkellä maailmassa kaadetaan vuosittain yli 15 miljoonaa hehtaaria sademetsää ja määrä kasvaa koko ajan. Esimerkiksi 65–91 % Amazonasin sademetsäkadosta on seurausta eläinten kasvattamisesta ruoaksi23. Tämä johtuu muun muassa lisääntyvästä rehuntuotannon tarpeesta, josta myös EU:n alueen lihantuotanto on rehunkulutuksen kautta riippuvainen24. Euroopassa käytetystä proteiinipitoisesta rehusta noin 70 % tuodaankin muun muassa Argentiinasta ja Brasiliasta25.

Tulevaisuuden uhkakuvana onkin maapallon kuudes massasukupuuttoaalto, joka on ihmisen aiheuttama.

Eläinmaataloudesta aiheutuva metsäkato ja aavikoituminen vauhdittavat eri lajien kuolemista niiden elinympäristöjen pirstaloituessa. Kun lajeilla ei ole enää tarpeeksi suurta yhtenäistä elinympäristöä, ne eivät voi toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Eri arvioiden mukaan 30 000–130 00026 lajia kuolee vuosittain sukupuuttoon, koska niiden elinympäristöt tuhoutuvat. Nykyisen sukupuuttokuolemien tahdin arvioidaan olevan 100–1000-kertainen ihmistä edeltävään aikaan verrattuna27. Tulevaisuuden uhkakuvana onkin maapallon kuudes massasukupuuttoaalto, joka on ihmisen aiheuttama. Tämänhetkistä ekologista epätasapainoa kuvaa hyvin se, että 10 000 vuotta sitten villieläimet muodostivat 99 % maapallon ”eläinpainosta” (engl. zoomass), kun nykyään ihmiset ja ihmisten syötäviksi kasvatettavat eläimet muodostavat 98 % tästä massasta28

Eläintuotannon sosiaaliset vaikutukset

Nykyiset ruokavalintamme aiheuttavat maapallon resurssien ehtymistä – maa, vesi, puhdas ilma ja ilmakehä, ruokaturva, biodiversiteetti, energiavarat ja ihmisten terveys ovat uhattuina29. Kestämätön ruoantuotanto jatkaa silti kasvuaan, ja esimerkiksi suomalaiset syövät lihaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin30. Vuoteen 2050 mennessä maailman lihantuotannon odotetaan kaksinkertaistuvan, jolloin eläimille syötettävällä ruoalla voitaisiin ruokkia suoraan 4 miljardia ihmistä31. Tällä hetkellä noin 800 miljoonaa ihmistä kärsii nälänhädästä, vaikka maailmassa tuotetaan vuosittain tarpeeksi ravintoa ruokkimaan 10 miljardia ihmistä32

Maailman ruoantuotannon kannalta ongelma ei siis ole väestönkasvu, vaan eläinperäisten tuotteiden kulutuksen lisääntyminen. Esimerkiksi länsimaalaiset kuluttavat moninkertaisesti enemmän lihaa verrattuna maailman köyhimpiin. Kun lihankulutus kasvaa, vaikuttaa se suoraan ravinnon saantiin kehitysmaiden köyhimmillä ihmisillä, jotka ovat riippuvaisia esimerkiksi viljasta. Viljaa kasvatetaan yhä enemmän tuotantoeläimille ihmisten sijaan. Nykyisen viljantuotannon viljalla ruokittaisiinkin 9 miljardia ihmistä, jos se käytettäisiin ruoaksi33

Eläinperäinen ruokavalio vaikuttaa myös maailman vedensaantiin. Tällä hetkellä 700 miljoonaa ihmistä kärsii vesipulasta, ja vuoteen 2025 mennessä jopa 1,8 miljardilla ihmisellä tulee olemaan puutetta vedestä. Tulevaisuudessa kuivuus aiheuttanee 24–700 miljoonan ihmisen muuttoliikkeen, joka on monikertainen esimerkiksi nykyiseen pakolaiskriisiin verrattuna34. Eläinmaatalous aiheuttaa maaperän köyhtymistä ja aavikoitumista sekä kuluttaa merkittävän osan maapallon makean veden varannoista. Ruoantuotannon osuus vedenkulutuksestamme on noin 70 %35, josta eläinmaatalous käyttää 25–30 %36

Eläinmaatalous aiheuttaa uhan myös ihmisen terveydelle – se on aiheuttanut jo useita tautiepidemioita, kuten SARS-tautia sekä sika- ja lintuinfluenssaa. Eläinten tehotuotanto vauhdittaa myös esimerkiksi infektiotauteja aiheuttavien bakteerien vastustuskykyä, sillä se kuluttaa maailmanlaajuisesti suurimman osan käytetyistä antibiooteista. Maailman terveysjärjestö WHO varoittaakin, että pian voidaan olla samassa tilanteessa kuin ennen antibioottien keksimistä. Tällöin kuolleisuus kirurgisiin toimenpiteisiin sekä tavallisiin infektiotauteihin tulisi lisääntymään räjähdysmäisesti37. Tämän tilanteen estämiseksi antibiootteja tulisi käyttää mahdollisimman säästeliäästi.

Länsimaiden yleisimmät kuolleisuutta aiheuttavat taudit ovat syövät, tyypin 2 diabetes sekä sydän- ja verisuonisairaudet. Nämä kaikki ovat elintasosairauksia, joissa ruokavaliolla on suuri merkitys. Erityisesti punaisen lihan kulutus on vahvasti yhdistetty korkeampaan kuolleisuuteen38. Kasvisruokavalio taas alentaa elintasosairauksiemme olennaisimpia riskitekijöitä, kuten kolesteroli- ja rasva-arvoja, veren sokeripitoisuutta sekä verenpainetta39. Keskiverto vegaaniruokavalion onkin todettu olevan terveellisempi kuin esimerkiksi lakto-ovo-vegetaristin ja sekasyöjän ruokavaliot40. Elintasosairaudet aiheuttavat suuren taakan veronmaksajille. Suomessa lihavuuden, diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien hoitoon kuluu vuosittain noin alle 2 miljardia euroa41.

Lotte Suveri
Kirjoittaja on maantieteen ja ympäristötieteen opiskelija, jota  kiinnostavat eläinten tuotteistamisen vaikutukset yhteiskuntaan ja ympäristöön.

Käytännön vinkkejä ympäristövastuulliseen ruokailuun

Jätä eläinperäiset tuotteet kauppaan. Suosi niiden sijaan kasvipohjaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi kasvimaidot ja -kermat sekä kasvipohjaiset levitteet korvaavat helposti eläinperäiset vaihtoehdot. Lihan voi korvata esimerkiksi tofulla, soijasuikaleilla, seitanilla ja pavuilla sekä muilla palkokasveilla. Lue lisää kasvisruokavinkkejä täältä.

Suosi sesongin mukaisia kasviksia ja hedelmiä. 

Osta luomua, kun pystyt. Näin tuet ympäristöystävällistä tuotantotapaa. 

Älä heitä ruokaa roskiin. 

Ulkona ruokaillessa: Useimmista ravintoloista voi kysyä vegaanista vaihtoehtoa ruokalistan ulkopuolelta. Esimerkiksi juuston tai lihan sijasta voi pyytää enemmän kasviksia annokseen. Käytä mielikuvitusta! 

Lähteet

1. Fao.org. (2006). Livestock’s long shadow environmental issues and options. Ladattu 20.2.2016 2. Goodland, R Anhang, J. (2009). Livestock and Climate Change: What if the key actors in climate change were pigs, chickens and cows? Worldwatch institute, November/December 2009. Worldwatch Institute, Washington, DC, USA. Pp. 10–19. 3. IPCC. Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Working Group I. 4. United Nations. (2014). Press release. Climate summit 2014. 5. Tilastokeskus. Taulukko 4. Dityppioksidipäästöt Suomessa (1000 t) muuttujina päästöluokka ja vuosi. 6. Castel. V, Gerber. P, Haan. C, Rosales. M, Steinfeld. H, Wassenaar. T. (2006). Livestock’s Long Shadow: Environmental Issues and Options. Food and Agriculture Organization of the United Nations. 2006. 7. Statistics Finland. (2005) Greenhouse gas emissions in Finland 1990–2003. National inventory report to the UNFCCC. 8. Tilman, D., & Clark, M. Global diets link environmental sustainability and human health. Nature 2014 9. UNDP. (2006). Human Development Report 2006. UN-Water, FAO. (2007). Coping with water scarcity. Challenge of the twenty-first century. 10. Arjen Y. Hoekstra. (2012). The hidden water resource use behind meat and dairy. Ladattu 15.3.2015 11. Water footprint. Product gallery. Ladattu 3.5.2015 12. Tilman, D., & Clark, M. Global diets link environmental sustainability and human health. Nature 2014 Baroni, L., et al. Evaluating the environmental impact of various dietary patterns combined with different food production systems. European Journal of Clinical Nutrition 2006;61:279–286. 13. Jalava, M. et al. Diet change – a solution to reduce water use? Environmental research letters, 2014 Aalto.fi (2015). Ruokavalion muutos saattaa ratkaista vesipulan. 04.8.2014. Ladattu 23.1.2015 Pääasiallisella kasvisruokavaliolla tarkoitetaan tässä tapauksessa ruokavaliota, joka ei sisällä lihaa, maitotuotteita tai kananmunia, mutta joka sisältää kalaa. Kalalle on vaikeaa määritellä vesijalanjälkeä. 14. U.S. Environmental Protection Agency – Office of Research and Development. (2004). Risk Assessment Evaluation for Concentrated Animal Feeding Operations. s. 7. 15. A. Mood, P. Brooke. (2010). Estimating the Number of Fish Caught in Global Fishing Each Year. 16. Edward B. Barbier, Nicola Beaumont, J. Emmett Duffy, Carl Folke, Benjamin S. Halpern, Jeremy B. C. Jackson, Heike K. Lotze, Fiorenza Micheli, Stephen R. Palumbi, Enric Sala, Kimberley A. Selkoe, John J. Stachowicz, Reg Watson, Boris Worm. (2006). Impacts of Biodiversity Loss on Ocean Ecosystem Services. Science 3 November 2006 17. Sage, Colin. (2015). Making and Un-Making Meat: Cultural Boundaries, Environmental Thresholds and Dietary Transgressions. Teoksessa Goodman, Michael K. (2015) Critical Food Studies : Food Transgressions : Making Sense of Contemporary Food Politics. Ashgate Publishing Group. 18. Thornton, Phillip, Mario Herrero, and Polly Ericksen. (2011). Livestock and Climate Change. Livestock Exchange, International Livestock research institute no. 3. (2011). 19. Kivelä, J. (19.3.2013). Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden laitos. Luento: Peltoviljely ja kotieläintuotanto. 20. Helenius, P. (2015). Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden laitos. Henkilökohtainen sähköpostiviesti L. Suverille (23.12.2015). 21. United Nations. 8.11.2012 Desertification, Drought Affect One Third of Planet, World’s Poorest People, Second Committee Told as It Continues Debate on Sustainable Development. Ladattu 4.5.2015 22. Free from harm. Saving the World With Livestock? The Allan Savory Approach Examined by Richard Oppenlander. Ladattu 4.5.2015 23. Margulis, Sergio. (2003) Causes of Deforestation of the Brazilian Rainforest. World Bank Publications. Washington. Worldwatch Institute. (2011) Maailman tila 2011. Kuinka maailma ruokitaan. s. 203 24. Baroni, L., et al. Evaluating the environmental impact of various dietary patterns combined with different food production systems. European Journal of Clinical Nutrition 2006;61:279–286. 25. APRODEV EU CAP Lobby Brief 4 – EU imports of soy for animal feed – Final 1/02/2011 26. Comfortablyunaware.com. (2012). Biodiversity and Food Choice: A Clarification. Ladattu 20.02.2016 WWF Living planet 2014 -raportti Ladattu 20.02.2016 27. Townsed, C. R. (2008). Essentials of Ecology 3rd edition. Blackwell Publishing, Malden Massachusetts USA 28. Vaclav, Smil. (2011). Harvesting the Biosphere: The Human Impact. Population and Development Review 37(4): 613–36, December 2011. The proportions are of mass measures in dry weight. 29. Oppenlander, R. (2001). Comfortably unaware: global depletion and food responsibility – what we choose to eat is killing our planet. Langdon Street Press, Minneapolis. Machovina, B. et al. (2015). Biodiversity conservation: The key is reducing meat consumption. Science of The Total Environment. Vol 536, December 2015, Pages 419–431 30. Kehittyvä Elintarvike. (2007). 42 Lihan kulutus kolminkertaistunut 60 vuodessa. nro 2/2007. Ladattu 20.02.2016 31. Carolan, M. (2011). The Real Cost of Cheap Food. Teoksessa Agriculture and human values. 2013 Vol 30. Issue 2. 32. Common Dreams. 8.5.2012. We Already Grow Enough Food for 10 Billion People… and Still Can’t End Hunger. Ladattu 4.5.2015 33. Helsingin Sanomat. (2.8.2013) Vilja ruokkisi 9 miljardia – jos se käytettäisiin ruoaksi. Ladattu 20.12.2015 34. FAO, UN – water (2007). Coping with water scarcity. Challenge of the twenty-first century. 35. Jalava, M. et al. Diet change—a solution to reduce water use? Environmental research letters, 2014 36. Arjen Y. Hoekstra. (2012). The hidden water resource use behind meat and dairy. Ladattu 15.3.2015 37. The World Today. (17.10.2015). WHO warns of ‘global crisis’ over antibiotics resistance 38. Sun, Q. (2012). Red Meat Consumption and Mortality. Arch Intern Med 39. Harvard health publications. (01.10.2009). Becoming a vegetarian. Ladattu 20.5.2015 Wang, F. et al. (2015). Effects of Vegetarian Diets on Blood Lipids: A Systematic Review and Meta‐Analysis of Randomized Controlled Trials. J Am Heart Assoc. Yokoyama et al. (2014). Vegetarian Diets and Blood Pressure. JAMA Internal Medicine 40. Clarys, P. et al. (2014) Comparison of Nutritional Quality of the Vegan, Vegetarian, Semi-Vegetarian, Pesco-Vegetarian and Omnivorous Diet. Nutrients. 2014 Mar; 6(3): 1318–1332. 41. Ottelin, A-M. (2004). Ravitsemushoidon kustannusvaikuttavuus – taloudellinen arviointi kansansairauksien ehkäisyssä ja/tai hoidossa. Teknologiakatsaus. 153/2004. Ladattu 20.02.2016