Yleistä
Mikä on vegaani?
Veganismi on aate ja elämäntapa, jossa pyritään kaikin mahdollisin keinoin välttämään eläinten hyväksikäyttöä. Vegaani on siis henkilö, joka ei syö mitään eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita kuten lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita ja niiden johdannaisia. Vegaani ei myöskään osta eläinperäisiä vaatteita, kuten nahkaa ja villaa, eikä tue palveluita, jotka perustuvat eläinten riistoon.
Vegaaniksi ryhtymiseen voi olla monia eri syitä, kuten eläinten oikeudet, ympäristö tai oma terveys. Vegaanit eivät ole yhtenäistä massaa, jolla olisi yhtenevä maailmankuva, vaan he ovat mitä erilaisimpia yksilöitä, jotka kaikki ovat kuitenkin syystä tai toisesta ryhtyneet vegaaneiksi.
Mitä vegaanit syövät?
Vegaanit syövät kaikkia kasvipohjaisia ruoka-aineita eli vihanneksia, palkokasveja, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, sieniä ja viljoja sekä näistä jalostettuja tuotteita. Maailmassa on yli 20 000 syötävää kasvilajia.
Lue tarkemmin artikkelista Mitä on vegaaninen ruoka?. Artikkelin Vinkkejä ruoanlaittoon lopussa on esimerkki vegaanin ruokakaapin sisällöstä.
Mikä on vegaani-sanan alkuperä?
Donald Watson, yksi Vegan Societyn perustajajäsenistä, kirjoitti vuonna 1944 Vegan News -lehden ensimmäisessä numerossa:
”Meidän tulisi tarkkaan harkita, millä nimellä ryhmäämme, lehteämme ja meitä itseämme pitäisi kutsua. ’Maidottomasta ruokavaliosta’ on tullut yleisesti ymmärretty käsite, mutta se – kuten myös ’non-lakto’ – on liian kielteinen. Sitä paitsi siitä ei käy ilmi, että vastustamme munien käyttöä ravinnoksi. Tarvitsemme nimen, joka korostaa enemmän sitä, mitä syömme, kuin sitä, mitä emme syö. Koska sanat ’vegetaristi’ ja ’fruitariaani’ liittyvät jo yhteisöihin, jotka sallivat lehmien ja siipikarjan ’hedelmät'(!), meidän täytyy keksiä uusi sopiva sana. Kun tälle lehtemme ensimmäiselle numerolle piti antaa jokin nimi, päätin käyttää otsikkoa ’The Vegan News’ (’Vegaaniuutiset’). Jos otamme käyttöön tämän, niin ruokavaliomme tulee pian tunnetuksi VEGAANIruokavaliona.”
Sana ”vegan” muodostettiin ottamalla alku ja loppu sanasta ”vegetarian”.
Miksi vegaaniksi?
Vegaaniksi ryhtymisen taustalla voi olla yksi tai useampia syitä. Jokaisella on omat syynsä, mutta useimmin käytetyt argumentit voivat liittyä eläinten oikeuksiin, eläinten oloihin, ympäristöön tai terveyteen. Myös uskonnolliset tai henkiset syyt voivat olla veganismin taustalla.
Miksi välittäisin muista eläimistä, kun niin moni ihminenkin kärsii?
Kysymys ei ole valitsemisesta jomman kumman välillä. Vegaani voi yhtä hyvin olla huolissaan niin ihmisten kuin eläintenkin kärsimyksestä. Käytännön tasolla veganismi ei useimmille ole mitenkään suuri asia, vaan kuuluu jokapäiväisenä osana muuhun elämään.
Sen sijaan veganismista voi olla etua esimerkiksi ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta. Eläinperäisten tuotteiden tuotanto kuluttaa keskimäärin huomattavasti enemmän luonnonresursseja kuin kasvisruoan tuotanto ja siten vaikuttaa kaikkien yhteiseen elinympäristöön.
Mitä tarkoittavat eläinten oikeudet?
Eläimet ovat itsessään arvokkaita olentoja, aivan kuten ihmisetkin. Eläinten oikeuksissa ei kuitenkaan ole kysymys ihmisoikeuksien vaatimisesta eläimille. Sen sijaan eläimille halutaan taata oikeus elää ilman, että niitä riistetään ja sorretaan. Lue lisää täältä.
Onko ötököilläkin oikeuksia?
Puhuttaessa eläinten oikeuksista ei huoli hyönteisten oloista tai oikeuksista ole yleensä päällimmäisenä. Useimmat vegaanit kuitenkin haluavat elää niin, että mahdollisimman harvan eläimen tarvitsee kärsiä. Miksi tappaa hyönteisiäkään tarpeettomasti? Siksi useimmat vegaanit eivät käytä esim. hunajaa ja silkkiä.
Hyönteisten kyvystä tuntea kipua ei tiedetä vielä paljoa. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että silkkiperhostoukkien elimistö tuottaa fyysisenä reaktiona kipuun samankaltaisia aineita kuin ihmisen elimistö. Vaikka emme voi tietää, miten toukat kokevat kivun, voimme miettiä, onko oikein tappaa joukoittain eläviä olentoja esim. sellaisen ylellisyystuotteen kuin silkin takia. Tosiasia kuitenkin on, että vegaanitkin tappavat välillisesti lukuisia hyönteisiä (esim. syömällä kasviksia, joiden viljelyssä on kuollut eläimiä).
Mitä eläimille tehdään/tehtäisiin jos niitä ei syötäisi?
Tuotannossa olevia eläimiä on paljon, koska niitä lisäännytetään jatkuvasti suuria määriä vastaamaan eläinkunnan tuotteiden kysyntään. Eläinten määrää voitaisiin vähentää lopettamalla eläinten pakotettu lisääntyminen.
Ovatko luomutuotetut lihat, maidot ja kananmunat parempia kuin ei-luomutuotetut?
Eläinten kannalta luomuolosuhteet tarkoittavat ei-luomuun verrattuna lähinnä hieman suurempaa liikkumatilaa, ulkoilumahdollisuutta sekä luomutuotettua rehua. Asetelma on kuitenkin molemmissa tapauksissa sama: eläin synnytetään tuottaakseen jotakin ja tapetaan, kun elossa pitäminen ei ole enää taloudellisesti tai muutoin hyödyllistä.
Eihän kananmunien vuoksi tarvitse tappaa?
Kananmunien tuotanto on suoraan kytköksissä eläinten teurastamiseen. Esimerkiksi kukkotiput tapetaan heti kuoriutumisen jälkeen. Kukoista ei ole munintakyvyttöminä hyötyä munantuotannossa, ja munijalinjojen kukkopoikia ei hyödynnetä myöskään lihantuotannossa.
Mitä ongelmia maidontuotannossa on?
Maidon- ja naudanlihantuotanto ovat samaa teollisuutta: suurin osa naudanlihasta tulee lypsykarjatiloilta. Jotta lehmät tuottavat ihmisille tarpeetonta maitoa jatkuvasti, niiden on synnytettävä joka vuosi. Syntyneitä sonnivasikoita ei voida hyödyntää maidontuotannossa, ja ne päätyvät lihantuotantoon. Lehmät teurastetaan yleensä noin 5-vuotiaina, kun elossa pitäminen ei ole enää taloudellisesti kannattavaa. Suuri osa navetoista on parsinavettoja, joissa naudat ovat kaulastaan kiinni kytkettyinä, niin että monien luontaisten käyttäytymismallien toteuttaminen on vähäistä tai mahdotonta, esimerkkeinä sosiaalinen kanssakäyminen ja laiduntaminen. Eläinsuojelullisten ongelmien ohella maidontuotannossa lehmällä nähdään arvoa vain silloin, kun tämä tuottaa jotakin ihmiselle kelpaavaa, ja kohdellaan sen mukaisesti.
Onko moraali subjektiivista?
Tekijälle moraali on subjektiivista. Uhrille, esimerkiksi syötävälle eläimelle, se ei kuitenkaan koskaan ole. Moraali on aina subjektiivista vain silloin, kun lauseen sanoja ei ole uhri.
Käyttämällä “ravintoketju”- ja “elämän kiertokulku”-perusteluita ihminen vapauttaa aina itsensä mahdollisesta uhriudesta.
Onko luonnollista syödä lihaa?
Luonnollisuus ei ole keskeinen tekijä, koska se ei tarkoita, että lihan syöminen olisi eettistä tai hyvä asia. Emme tee asioita ainoastaan sen takia, että ne ovat luonnollisia. Käytämme lentokoneita, autoja, rakennuksia, vaatteita, astioita, laseja ja muita asioita, jotka eivät ole luonnollisia. Syömämme eläimetkin ovat pakolla ja järjestelmällisesti kasvatettuja. Ne ovat kesytettyjä, eivätkä siten villejä eläimiä (joten ne ovat pohjimmiltaan ihmisen luomia). Tuotantoeläimille syötetään myös antibiootteja ja muita epäluonnollisia asioita.
On olemassa paljon luonnollisia asioita, joita vältämme. Luonto on usein väkivaltainen. Lisäksi monet taudit ja terveysongelmat ovat luonnollisia, mutta teemme kaikkemme parantuaksemme niistä.
Yhteiskuntamme on pitkälti keskittynyt mieluummin vähentämään kärsimystä kuin pysymään linjassa luonnon kanssa. Monissa tapauksissa pyrimme välttämään luonnon vaaroja. Meidän pitäisi toimia eettisesti sen sijaan että keskitymme esi-isiemme tapakulttuurin vaalimiseen.
Ravitsemus
Mitä aloittelevan vegaanin on huomioitava?
Vegaaniruokavalion monipuolinen koostaminen on tärkeää. Lisäksi jokaisen vegaanin tulee käyttää ravintolisänä B12-vitamiinia, D3-vitamiinia ja jodia. B12-vitamiinia ei saa kasvikunnan tuotteista ja D-vitamiinia taas suositellaan yleisesti alueilla joilla ei ole tarpeeksi ympärivuotista auringon UV-säteilyä. Vegaaneille suunniteltuja vitamiinivalmisteita löytyy apteekeista tai luontaistuotekaupoista.
Lisätietoa vegaaniruokavalion koostamisesta löytyy sivulta:
Ruokavalion koostaminen
Vegaaniruokavaliosta kertoviin kirjoihin pääset tutustumaan sivulla:
Luettavaa
Vegaanisia reseptejä löytyy reseptiarkistostamme:
Reseptit
Neuvoja vegaanisista tuotteista ja kaupoista löytyy täältä:
Tuotteet ja kaupat
Useimmista ravintoloista saa nykyään vegaanisen vaihtoehdon suoraan listalta, kysymällä erikseen tai ilmoittamalla ruokavaliosta etukäteen.
Mitä kaikkien vegaanien tulee muistaa?
Monipuolinen ruokavalio ja B12-vitamiini, D-vitamiini sekä jodi.
Saako vegaani tarpeeksi B12-vitamiinia / D-vitamiinia / jodia / rautaa jne. ?
Kaikkien vegaanien tulee käyttää ravintolisänä B12- ja D3-vitamiinia sekä jodia.
B12-vitamiinia ei saada kasvikunnan tuotteista. Jokaisen vegaanin on syytä huolehtia riittävästä B12-vitamiinin saannista heti vegaaniksi ryhtymisestään alkaen, sillä B12-vitamiinin pitkäaikaisesta puutoksesta aiheutuvat sairaudet ovat hyvin vakavia ja johtavat lopulta peruuttamattomiin terveydentilan muutoksiin. Lue lisää täältä.
Kaikki suomalaiset tarvitsevat D-vitamiinilisää syksystä kevääseen. Vegaaneille suositellaan D-vitamiinilisän ympärivuotista käyttöä, sillä D-vitamiinia saadaan keskimäärin vähemmän kasvipohjaisesta ruokavaliosta. Lue lisää D-vitamiinista.
Kasvipohjaisessa ruokavaliossa on vähemmän jodin lähteitä kuin sekaruokavaliossa, mistä syystä vegaaneille suositellaan jodin saannin turvaamista ravintolisällä. Lisätietoa löydät täältä.
Vegaanit saavat keskimäärin hyvin kalsiumia syömästään ravinnosta. Lue lisää.
Raudasta vegaaniruokavaliossa löytyy lisätietoa täältä.
Tietoa sinkistä löydät täältä.
Milloin ja mitä veriarvoja vegaanin kannattaisi mittauttaa?
Moni vegaani pohtii, pitäisikö mittauttaa joidenkin ravintoaineiden pitoisuuksia verestä niiden riittävän saannin varmistamiseksi. Jos ruokavalio on monipuolinen ja tarvittavista ravintolisistä on huolehdittu, ei vegaanin mittauksille ole sen suurempaa tarvetta kuin muillakaan.
Vegaaniliiton asiantuntijat ovat koostaneet tietopaketin, josta voi lukea milloin mittaukset voivat olla ajankohtaisia ja mitä mittauksilla kannattaa ylipäänsä selvittää. Tietoa vegaaneille tärkeistä veriarvomittauksista löydät täältä.
Saako vegaaniruoasta tarpeeksi proteiinia?
Kyllä, proteiinia saa tarpeeksi vegaaniruokavaliolla. Virallisten suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan aikuiset ja yli 2-vuotiaat lapset tarvitsevat proteiinia päivässä 1,1-1,3 g painokiloa kohti. Tämä määrä saavutetaan helposti, kun ruokavalio on monipuolinen ja hyvin koostettu. Hyviä proteiininlähteitä kasvisruokavaliossa ovat palkokasvit kuten soija sen eri muodoissa, pavut, linssit ja herneet, täysjyvävilja, pähkinät ja siemenet.
Kasvikunnan tuotteissa eri aminohappojen määrä vaihtelee. Ravitsemuksellisesti laadukas aminohappokoostumus saavutetaan yhdistelemällä eri proteiininlähteitä, kuten palkokasveja ja täysjyväviljaa. Soijaproteiini on yksi ravitsemuksellisesti laadukkaimmista kasviproteiineista. Sen etuna on paitsi hyvä aminohappokoostumus, myös monipuolinen tuotevalikoima ja helppo saatavuus. Kaikkia aminohappoja ei tarvitse saada samalla aterialla, vaan ruokavalion kokonaisuus ratkaisee lopputuloksen.
Lisätietoa proteiinista sekä eri ruoka-aineiden proteiinipitoisuuksia löydät tästä artikkelista. Proteiinista on kirjoitettu myös Urheilijan ruokavalio -artikkelissa.
Jaksaako vegaani urheilla?
Kyllä jaksaa! Lue lisätietoa täältä.
Pärjäävätkö vauvat ja lapset vegaaniruoalla?
Kyllä. Lue lisää raskausajan ja lasten ruokavaliosta.
Saako ihminen riittävästi omega-3-rasvahappoja, jos ei syö kalaa?
Suomalainen vegaaniruokavalio sisältää yleensä riittävästi sekä omega-6-, että omega-3-rasvahappoja, mutta omega-3-saantiin kannattaa kiinnittää huomiota.
Pellavansiemen-, hampunsiemen-, rapsi- ja rypsiöljy sekä chiasiemenet ja saksanpähkinät ovat hyviä omega-3-rasvahapon lähteitä. Virallisissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa kehotetaan turvaamaan välttämättömien rasvahappojen saanti nauttimalla päivittäin 2 rkl rypsi- tai rapsiöljyä tai margariinia, joka sisältää vähintään 60 % rasvaa.
Eikö soija ole epäterveellistä?
Soija ei ole epäterveellistä paitsi allergiatapauksissa. Soijan terveysvaikutuksista on kirjoittanut omilla sivuillaan Vegaaniliitossakin toiminut laillistettu ravitsemusterapeutti Johanna Kaipiainen.
Mitä terveyshyötyjä kasvipohjaisessa ruokavaliossa on verrattuna sekaruokavalioon?
Huolellisesti koostettuna kasvipohjainen ruokavalio on suositusten mukainen ja terveyttä edistävä. Virallisissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa kehotetaan lisäämään kasvisten ja palkokasvien syöntiä ja vähentämään etenkin punaista ja prosessoitua lihaa.
Korkea eläinkunnan tuotteiden kulutus lisää riskiä sairastua moniin elintasosairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, kohonneeseen verenpaineeseen, tyypin 2 diabetekseen ja moniin syöpiin, erityisesti paksu- ja peräsuolen syöpiin.
Vegaaniruokavaliossa on tyypillisesti vähemmän tyydyttynyttä rasvaa ja enemmän terveellistä, tyydyttymätöntä rasvaa kuin sekaruoassa. Kuidun, folaatin ja tiettyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti on myös runsaampaa. Tutkimuksissa kasvissyöjillä on havaittu olevan keskimäärin pienempi painoindeksi kuin sekasyöjillä. Myös veren rasva-arvot ja verenpaine ovat kasvissyöjillä pienemmät.
Vegaani- ja muiden kasvisruokavalioiden on todettu vähentävän riskiä sairastua verenpainetautiin, tyypin 2 diabetekseen sekä mm. eturauhas- ja paksusuolensyöpiin. Lisäksi kasvissyöjillä on pienempi sydäntautikuolleisuus ja kuolleisuusriski yleensä. Vegaaneilla sekä syöpäriski että riski sairastua tyypin 2 diabetekseen ovat olleet pienimmät.
Lue lisää täältä.
Ympäristö
Onko kasvisruoka todella ympäristöystävällisempi vaihtoehto?
Eläintuotannon ilmastokuormitus on moninkertainen verrattuna kasvipohjaisten ruokien tuotantoon. Eläintuotanto myös kuluttaa moninkertaisesti enemmän resursseja, kuten peltopinta-alaa ja puhdasta vettä. Lisäksi se heikentää vesistöjen tilaa ja luonnon monimuotoisuutta. Lue lisää täältä.
Eikö soija ole epäekologista?
Huomattavan suuri osa eli n. 80-90% maailman soijasadosta käytetään eläinten rehuksi. Näin ollen eläintuotanto on vastuussa suurimmasta osasta soijanviljelystä aiheutuvista ympäristöongelmista. Jos soija käytettäisiin suoraan ihmisravinnoksi, sitä tarvittaisiin murto-osa nykymäärästä, koska yhden eläinproteiinikilon tuottamiseen tarvitaan moninkertainen määrä soijaa kuin suoraan ihmisille kelpaavan kasvisproteiinikilon tuottamiseen. Soijan ympäristöongelmat liittyvät lähinnä sademetsien kaatamiseen Etelä-Amerikassa. Ihmisruoaksi viljelty soija tulee pääosin Euroopasta.
Eikö kala ole ekologinen ja eettinen vaihtoehto punaiselle lihalle?
Sekä kalastukseen että kalanviljelyyn liittyy mittavia ympäristöongelmia. Kalastus, etenkin pohjatroolaus, aiheuttaa maailmanlaajuisesti meriekosysteemien tuhoutumista ja lajien sukupuuttoa. Kalanviljely taas aiheuttaa mm. kemikaalipäästöjä ja vesistöjen rehevöitymistä. Myös kaloille syötettävän rehun tuotantoon liittyy ympäristöongelmia.
Tieteellinen tutkimustieto kaloista lisääntyy jatkuvasti. Kalojen on todettu tuntevan kipua ja kokevan kärsimystä. Niin kalastus kuin kalanviljelykin aiheuttavat kaloille suurta kärsimystä.
Ks. lisätietoa kalankasvatuksen ongelmista YLEn artikkelista sekä aihetta käsittelevästä MOT-dokumentista.
Vegaanin arki
Onko vegaaniksi ryhtyminen vaikeaa?
Tämä riippuu paljon motivaation ja kiinnostuksen määrästä sekä muutoksen nopeudesta. Jos motivaatiota on, niin muutokset voivat tapahtua hyvinkin helposti. Kannattaa tutustua asioihin rauhassa ja tehdä muutoksia sopivan tuntuisella vauhdilla.
Eniten vaivaa menee yleensä sen kartoittamiseen, mitä esimerkiksi ostaa kaupasta ja miten korvata joitain eläinperäisiä aineksia. Nykyään kaupoissa on onneksi kattava valikoima vegaanisia tuotteita, joilla pystyy suoraan korvaamaan lähes kaikki eläinperäiset tuotteet.
Vegaanihaaste on mukava ja matalan kynnyksen tapa kokeilla vegaanista ruokavaliota kuukauden ajan. Haasteesta saa paljon hyvää tietoa, vinkkejä, reseptejä sekä vertaistukea. Vegaanihaaste on ilmainen ja siihen voi osallistua ympäri vuoden.
Myös Vegaaniliiton esite Miksi ja miten vegaaniksi on hyvä tietopaketti aloittelevalle vegaanille.
Kun veganinen elämä alkaa tulla tutummaksi, homma onkin jo hyvin helppoa.
Onko vegaanina oleminen kallista?
Ei välttämättä sen kalliimpaa kuin sekaruokavaliokaan. Joihinkin valmistuotteisiin kuten einesmakkaroihin, juustoihin, jäätelöihin ja vastaaviin voi kulua enemmän rahaa kuin vastaaviin tuotteisiin sekaruokavaliossa, mutta vegaanin perusruoka-aineet taas ovat pääasiassa eläintuotteita edullisempia. Katso esimerkki vegaanin ruokakaapin sisällöstä tämän artikkelin lopusta.
Kuluuko veganismiin enemmän aikaa?
Alun opetteluvaiheen jälkeen ei kulu. Veganismista tulee vain tavallinen arjen osa.
Laihdunko/lihonko vegaanina?
Ruokavalion muuttaminen ei automaattisesti vaikuta kehonpainoon. Vegaaninakin voi syödä hyvin eri tavoin, mm. lihottavasti tai laihduttavasti.
Mitä söisin vegaanina?
Mahdollisuuksia on periaatteessa pilvin pimein, koska maailmassa on noin 20 000 syötävää kasvilajia ja loputtomasti erilaisia vegaanisia reseptejä. Voit tutustua eläintuotteiden korvaamiseen ja vegaanin ruokakaapin sisältöön artikkelissa Vinkkejä ruoanlaittoon. Kaupoista löytyviä tuotteita on listattu Vegaanituotteet.net-sivustolla. Ravintoloissakin on nykyään useimmiten vegaanisia vaihtoehtoja tai niitä voi pyytää erikseen.
Onko raakaruoka tai elävä ravinto sama asia kuin vegaaninen ruoka?
Ei ole. Raakaruoka tai elävä ravinto tarkoittaa vain, ettei aineksia ole kuumennettu yli 45 asteen. Vegaaninen ruoka voi toki olla kuumennetun ohella myös kuumentamatonta eli raakaa tai elävää, mutta kaikki raakaruoka ei ole automaattisesti vegaanista.
Mikä on fennovegaani?
Fennovegaaniksi kutsutaan henkilöä, joka pyrkii kuluttamaan vain Suomessa tuotettuja tuotteita. Koska Suomen kasvivalikoima on erityisesti proteiinirikkaiden kasvien osalta vielä suppea, täysi fennovegaanius on käytännössä vaikeaa. Moni pyrkii kuitenkin suosimaan kotimaisia tuotteita mahdollisuuksien mukaan.
Fennovegaaneja kutsutaan myös lähialuevegaaneiksi, koska he syövät vain lähialueella tuotettua ruokaa. On kyseenalaista, onko lähialueella tuotettu ruoka todellisuudessa ympäristöystävällisempää kuin kauempaa tuotu, sillä kuljetus muodostaa ainoastaan n. 5-10 % ruoantuotannon kokonaispäästöistä. Kotimaisella ruoalla voi kuitenkin olla muita etuja – esimerkiksi ruoantuotannon työntekijöiden työolot ovat Suomessa verrattain hyvät.
Lisätietoa lähiruoasta ja fennoveganismista löytyy täältä.
En voi luopua lehmänmaidosta/juustosta/lihasta jne. !
Useimmiten kannattaa aloittaa muutokset helpoimmasta päästä ja syödä kasvisruokaa sen verran kuin tuntuu sopivalta ja sujuvalta. Voit esimerkiksi korvata eläinperäisiä tuotteita kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla pikku hiljaa, yksi tuote kerrallaan, tai kokeilla vegaanisia reseptejä esim. pari kertaa viikossa. Ajan myötä ja ruokavalion muuttuessa myös makutottumukset voivat muuttua, ja voi olla että aiemmin vaikeilta tuntuneet muutokset sujuvatkin helposti. Kaikkea kannattaa kokeilla, mutta jos kokeilujenkin jälkeen ehdottomasti tuntuu siltä, ettei jostain tuotteesta pysty luopumaan, niin silti on todennäköisesti tehnyt jo paljon muita hyödyllisiä muutoksia.
Mitä käyttää kananmunan, juuston, maidon tai lihan sijaan?
Lähes kaikille eläinperäisille aineksille löytyy vastaavia vegaanisia aineksia tai tuotteita. Varsinkin erilaiset lihalle tai juustolle vaihtoehtoina toimivat tuotteet ovat kehittyneet vuosien varrella. Lue lisää artikkelista Vinkkejä ruoanlaittoon. Erinomainen lähde vegaanisten elintarvikkeiden löytämiseen on Vegaanituotteet.net -sivusto.
Mitä on tofu/tempe/seitan jne. ?
Kasviperäiset proteiinituotteet ovat lihaa vastaavia tuotteita. Lisää tietoa erilaisista vegaanisista ruoka-aineista löytyy sivulta Vinkkejä ruoanlaittoon.
Voinko syödä vegaanisesti myös ulkona?
Toki. Useimmissa ravintoloissa on nykyään listalla valmiita vegaanisia annoksia, tai niitä voi pyytää erikseen.
Mitä ovat erilaiset eläinperäiset lisäaineet ja E-koodit?
Eläinperäisiä aineksia on voitu käyttää myös elintarvikkeiden lisäaineissa. Myöskään valmistusaineiden alkuperä ei aina selviä pelkän nimen perusteella. Eläinperäisistä valmistus- ja lisäaineista elintarvikkeissa kerrotaan tarkemmin täällä.
Vegaaninen vaatetus?
Vegaanisista vaatekuiduista löytyy lisätietoa vaatetus-sivulta.
Eläinystävällistä kosmetiikkaa ja kodinpuhdistusaineita?
Vegaanista ja eläinkokeetonta kosmetiikkaa löytyy jo monista kosmetiikkaa myyvistä kaupoista. Lisätietoa vegaanisesta kosmetiikasta ja kemikaaleista.
Muuta
Entä luomuviljely? Siinähän käytetään eläinten lantaa.
Jos vegaani viljelisi itse ruokansa, hän todennäköisesti käyttäisi vegaanisia viljelymenetelmiä, joissa ei käytetä eläinten lannoitteita. Tällöin muun muassa kateviljely ja viljelykierto olisivat varteenotettavia vaihtoehtoja. Kyseisiä viljelymenetelmiä käytetään karjattomilla tiloilla jo melko yleisesti Saksassa, ja Suomessakin on jokunen kateviljelyä suosiva tila. Vegaaninen luomuviljely on todennäköisesti myös ekologisempi vaihtoehto kuin niin sanottu tavallinen luomu.
Nyky-yhteiskunnassa on kuitenkin vaikeaa ostaa kaupasta luomutuotteita, joita ei olisi lannoitettu eläinten ulosteilla. Jotkut vegaanit suosivat siitä huolimatta luomua sen ekologisten vaikutusten takia. Luomupellot sitovat hiiltä, ylläpitävät maaperän kuntoa ja ovat parempi vaihtoehto linnuille ja hyönteisille. Toisaalta luomupeltojen satomäärät ovat tavanomaisia peltoja pienemmät, jolloin ilmastovaikutus ruokakiloa kohden on suurempi.
Lisäksi kannattaa huomioida, että tuotantoeläinten jätöksiä käytetään toisinaan lannoitteena myös tavanomaisessa viljelyssä, vaikka keinotekoiset lannoitteet ovatkin yleistyneet.
Jos vegaanilla olisi mahdollisuus valita, miltä tilalta ruokansa ostaa, tuotantoeläinten jätöksillä lannoitettu pelto ei todennäköisesti olisi ykkösvaihtoehto. Voi kuitenkin olla aiheellista miettiä kokonaiskuvaa: onko tärkeämpää pohtia lannoitteen alkuperää vai viljelyn kokonaisvaikutuksia eläimiin ja ympäristöön?
Vegaanisesta luomuviljelystä löytyy tietoa esimerkiksi sivulta www.veganorganic.net.
Mitä kirjoja kannattaisi lukea?
Luettavaa-sivulta löydät kirjavinkkejä liittyen niin ravitsemukseen, ruuanlaittoon, eläinten oikeuksiin kuin ympäristökysymyksiin ja moniin muihinkin aiheisiin.
Mistä muualta saa lisätietoa?
Kasvissyöntiin, veganismiin ja eläinsuojeluun liittyviä opinnäytteitä on lueteltu täällä. Lisäksi erilaisia nettisivuja ja kasvisruokablogeja on lueteltu täällä. Voit myös aina lähettää meille sähköpostia, jos sinulla on kysyttävää (ks. yhteystiedot).
Entä niiden ihmisten työt, jotka työskentelevät eläintuotannossa?
Jos ihmiset siirtyvät kasvispainotteisempaan ruokavalioon ja työpaikat eläintuotannon parissa vähenevät, uusia työpaikkoja ilmaantuu kasvisruoan tuotannon parissa. Ei myöskään ole todennäköistä että eläintuotanto loppuu pian tai yllättäen – siirtymäaika takaisi mahdollisuuden järjestää asioita kuten koulutusta ja tuotantotukia. Lisäksi voidaan miettiä, onko koskaan oikein ja perusteltua ylläpitää ja tukea epäeettisiä työpaikkoja valtion taholta.
Mutta eläimethän syövät muita eläimiä?
Meidän ei pitäisi perustaa etiikkaamme siihen, mitä eläimet tekevät luonnossa.
Leijonat syövät jälkeläisiään ravinnon puutteessa, käyvät väkivaltaisia kiistoja reviiristään ja siittävät naaraita pakolla. Koirat haistelevat toistensa takapuolia, kun he tapaavat ensimmäisen kerran. Monet eläimet tappavat jopa omien lajiensa jäseniä.
Jos pitäisimme eläinten käyttäytymistä perustana ihmisen moraalille, voisimme puoltaa monenlaista epäeettistä toimintaa.
On myös tärkeää tiedostaa, että luonnossa eläimet tappavat pysyäkseen hengissä. Meidän ei tarvitse syödä eläimiä selviytyäksemme. Meidän pitäisi välttää kärsimysten aiheuttamista ja tappamista. Muunlajiset eläimet eivät sovi eettisiksi roolimalleiksi.
Mitä elämän kiertokulusta tulisi ajatella? Ihminenhän on ravintoketjun huipulla.
Tutkijat ovat osoittaneet, että emme todellisuudessa ole ravintoketjun huipulla. Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian tutkimuksessa todettiin, että ”ihmiset ovat samanlaisia kuin sardellit tai siat, eikä niitä voida pitää supersaalistajina (apex predators).”
Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien, jotka käyttävät “elämän kiertokulku” tai ”olemme ravintoketjun huipulla” -perusteita, pitäisi tyynesti hyväksyä, jos jokin ravintoketjussa korkeammalla oleva eläin söisi heidät.
Vaikka olemme sikojen kanssa samalla tasolla ravintoketjussa, harva olisi valmis hyväksymään sitä, että ihmisiä kohdeltaisiin samalla tavoin kuin sikoja.
Kysy lisää
Jos jokin asia jäi askarruttamaan ota vain rohkeasti yhteyttä.