proteiini

Hyvä ravitsemustila parantaa suorituskykyä urheilussa sekä palautumista suorituksen jälkeen¹. Vegaaniruokavalio on sopiva myös urheilijalle². Urheilijan ruokavalio muuttuu harjoittelukausien mukaan ja vaikka sen koostamisesta annetaan ohjeita, täytyy huomioida että ruokavalio tulee sovittaa urheilijan yksilöllisten tavoitteiden, päivittäisten harjoitusten ja mieltymysten mukaan¹. Urheiluravitsemukseen erikoistunut ravitsemusterapeutti auttaa urheilijaa suunnittelemaan parhaan mahdollisen ruokavaliokokonaisuuden. Kaikkia urheilijoita ruokavaliosta riippumatta suositellaan hyödyntämään asiaan perehtyneen ravitsemusterapeutin apua. Suositukset hiilihydraattien ja proteiinin saannille annetaan urheilijoille grammoina painokiloa kohden (tavallisissa suosituksissa prosentteina kokonaisenergiansaannista, E%), jotta määrien suhteuttaminen urheilijoiden erilaisiin tarpeisiin olisi helpompaa.

Vegaani- ja muita kasvisruokaurheilijoita on tutkittu vielä vähän^{1, 3, 4} mutta kasvisruokavalioiden ei ole aiemmin havaittu parantavan tai huonontavan suoristusta^{3, 5}. Suurin osa tutkimuksista on kuitenkin ollut lyhytkestoisia, urheilijoiden kasvisruokavaliot ovat vaihdelleet lakto-ovo-vegetaarisesta ruokavaliosta vegaaniruokavalioon, osallistujien määrät ovat olleet pieniä, tutkimusasetelmat ja mitattavat vasteet erilaisia. Huhtikuussa 2020 julkaistiin kuitenkin tutkimus jossa verrattiin vegaaniruokavalion ja sekaruokavalion vaikutusta suorituskykyyn ja viiteen muuhun mittariin terveillä, liikunnallisilla naisilla⁶. Tutkittavat olivat noudattaneet ruokavaliotaan vähintään kaksi vuotta ja tutkimuksessa heiltä mitattiin maksimaalinen hapenottokyky, ylävartalon lihasvoima, alavartalon lihasvoima, antropometriset mitat sekä kehonkoostumus. Lisäksi tutkittavat suorittivat submaksimaalisen kestävyystestin. Vegaaneilla maksimaalinen hapenottokyky ja kestävyystestin tulos olivat merkitsevästi sekaruokailijoita parempia. Muissa mittareissa ei ollut merkitseviä eroja ryhmien välillä. Tutkimus vahvistaa käsitystä että vegaaniruokavaliosta ei ole haittaa urheilijalle ja se voi olla jopa hyödyksi. Tästä kaivataan kuitenkin vielä lisää tutkimustietoa.

Energiansaanti

Riittävä energiansaanti on urheilijan ruokavalion pohja¹. Energiantarve vaihtelee päivästä toiseen ja siihen vaikuttaa paitsi urheilijan perusaineenvaihdunta, aterian aiheuttama energiankulutus ja liikunnan määrä sekä teho, myös harjoittelujakson tavoite, ympäristö, jossa urheillaan (korkeus, lämpötila), stressi ja loukkaantumiset. Tavallisesti puhutaan energiansaannin ja kulutuksen tasapainosta. Urheilijoille hyödyllisempi käsite on kuitenkin energian saatavuus, jolla tarkoitetaan optimaaliseen kehittymiseen tarvittavaa energiamäärää. Energian saatavuus lasketaan vähentämällä energiansaannista liikunnan aiheuttama energiankulutus ja jakamalla saatu luku urheilijan rasvattomalla massalla. Rasvaton massa voidaan laskea urheilijan rasvaprosentin avulla. Kun energian saatavuus on 45 kcal/rasvaton painokilo, katsotaan sen olevan urheilijalle optimaalinen. Liian alhainen energian saatavuus voi heikentää suorituskykyä ja palautumista sekä aiheuttaa muita elimistön toimintahäiriöitä, kuten luustoterveyden heikkenemistä ja kuukautisten poisjäämistä.

Kasvisruokavalioista ja vegaaniruokavaliosta on mahdollista saada riittävästi energiaa³. Energiansaantia voi kasvattaa esimerkiksi syömällä useampia välipaloja ja energiatiheitä ruokia, kuten pähkinöitä, avokadoa ja kuivattuja hedelmiä sekä lisäämällä ruokiin öljyä tai kasvipohjaisia kermoja.

Hiilihydraatit

Hiilihydraatit ovat urheilijan pääasiallinen energianlähde¹. Hiilihydraatteja tarvitaan aivojen ja keskushermoston toimintaan ja niitä voidaan käyttää energiaksi sekä matala- että korkeatehoisissa harjoituksissa. Suosituksia urheilijoiden hiilihydraattien saannista on esitetty taulukossa 1. Esimerkiksi 60 kg painava urheilija, joka harjoittelee päivittäin 1-3 tuntia ja jonka harjoitusten teho vaihtelee keskiraskaasta kovatehoiseen, tarvitsee hiilihydraatteja 6-10 g/kg/vrk eli 360-600 g/vrk. Laskemisessa huomioidaan urheilijan koko kehon paino. Hiilihydraatit voi ajoittaa päivälle haluamallaan tavalla, mutta yleensä suositeltavin tapa on jakaa ne tasaisesti päivän aterioille. Mikäli urheilijalla on tiedossa päivän aikana erityisen kovia harjoituksia, voi olla hyödyllistä ajoittaa hiilihydraatit harjoituksen ympärille.

Taulukko 1: Urheilijan hiilihydraattien saantisuositukset¹

Harjoittelun teho	Hiilihydraattien määrä
Kevyt *	3-5 g/kg/vrk
Keskiraskas **	5-7 g/kg/vrk
Raskas ***	6-10 g/kg/vrk
Todella raskas ****	8-12 g/kg/vrk

Hiilihydraattien varastomuoto on glykogeeni, jota puretaan energianlähteeksi urheillessa¹.  Harjoittelun jälkeen glykogeenivarastot täyttyvät uudelleen, kun urheilija syö riittävästi hiilihydraatteja. Riittävä hiilihydraattien saanti on tärkeää, sillä pienet glykogeenivarastot on yhdistetty uupumuksen tunteeseen sekä heikentyneeseen suoritus- ja keskittymiskykyyn urheillessa. Pitkäkestoisen tai kovatehoisen harjoituksen aikana hiilihydraattivarastojen menetystä voi kompensoida nauttimalla pieniä määriä hiilihydraatteja.

Vegaaniruokavaliosta hiilihydraatteja ja kuitua saadaan usein runsaasti⁴. Joillekin urheilijoille energiansaanti voi olla vaikeaa, mikäli ruokavalio on hyvin kuitupitoinen. Tällöin esimerkiksi kovatehoisen harjoittelukauden yhteydessä voi olla hyödyllistä syödä jonkin verran vähäkuituisempia vaihtoehtoja. 

Proteiini

Proteiinia tarvitaan sekä proteiinisynteesin käynnistymiseen että proteiinien rakentumiseen¹. Proteiinisynteesi tehostuu vastusharjoittelua seuraavana 24 tuntina ja sama on nähtävissä myös muissa harjoittelumuodoissa. Urheilijan onkin hyvä nauttia harjoittelun jälkeen säännöllisesti proteiinia parhaan mahdollisen harjoitteluvasteen saamiseksi. Urheilijoiden proteiinin tarve vaihtelee 1,2-2,0 g/painokilo/vrk välillä. Tätä korkeammat määrät voivat olla hyödyllisiä lyhyinä ajanjaksoina, kun harjoittelu on tavallista kovatehoisempaa tai energian saatavuus rajoitettua esimerkiksi painonpudotuksen aikana

Proteiinisynteesin tehostamiseksi voidaan 0–2 tunnin kuluessa harjoituksesta nauttia välttämättömiä aminohappoja 0,25–0,3 g/painokilo tai 15–25 g näiden lähdettä, kuten esimerkiksi soijaa¹. Yli 40 gramman kerta-annokset proteiinia eivät tuo lisähyötyä lukuun ottamatta tavallista suurempikokoisia urheilijoita tai urheilijoita painonpudotuksen aikana.

Proteiinin tarve tulisi ensisijaisesti tyydyttää ravinnolla. Mikäli urheilijan ei ole mahdollista esimerkiksi harjoituksen jälkeen syödä pian, voivat proteiinilisät auttaa täyttämään proteiinin tarpeen. Proteiinin saannin ohella riittävä energiansaanti on tärkeää, jotta ruokavaliosta saatava proteiini käytetään proteiinisynteesiin eikä energiaksi.

Vegaaniurheilijat saavat yleensä riittävästi proteiinia, kun proteiinin lähteitä syödään monipuolisesti ja päivittäin ja kun energian saanti on riittävää³.

Taulukko 2: Esimerkki päivän mittaan nautittavista proteiinin lähteistä ja niiden sisältämästä proteiinin määrästä (7, lukuja pyöristetty)

Aamupala	Proteiini (g)
Kaurapuuroa (3 dl hiutaleita, keitetty 3 dl soijamaitoon	16 + 9
1 rkl pellavansiemeniä	2
1 rkl cashewpähkinöitä	1,8
Lounas
3 dl linssikeittoa	12
2 palaa ruisleipää	6
Välipala
1,5 dl soijajogurttia	4
2 rkl mysliä	1,6
2 dl soijamaitoa juomana	6
Harjoitus
Palautusjuoma (soijaproteiini-isolaattia* n. 1 dl)	27
Päivällinen
Tofua 150 g	25,5
2 perunaa (120 g, keitetty)	2
1 kpl 100% kauraleipä	3
Iltapala
2 palaa ruisleipää	6
Hummusta leipien päälle, 1 dl	6
Yhteensä	128

Rasva

Myös urheilijoilla rasva on tärkeä osa terveellistä ruokavaliota ja sitä tarvitaan esimerkiksi energianlähteenä, rasvaliukoisten vitamiinien imeytymisessä ja solukalvojen rakennusaineena¹. Suositukset rasvojen saannista urheilijoilla ovat samat kuin valtaväestölle eli rasvansaanti voi vaihdella 25–40 E%:n välillä ja tyydyttynyttä rasvaa tulisi olla alle 10 E%^{1, 8}. Rasvan saannin ei tulisi olla pitkäkestoisesti alle 20 E%:n, sillä se voi heikentää rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä ja välttämättömien rasvahappojen saantia.

Vitamiinit ja kivennäisaineet

Urheilu voi lisätä joidenkin vitamiinien ja kivennäisaineiden tarvetta¹. Näitä ovat kalsium, D-vitamiini, rauta ja jotkin antioksidantit. Vegaani täydentää ruokavaliotaan D- ja B12-vitamiinilla sekä jodilla^{2, 8, 9}. Suositeltavinta on tehdä täydennys ravintolisillä. Muiden ravintoaineiden täydentämistä ei tarvita, ellei puutos ole lääketieteellisesti todettu. Raudan ja kalsiumin riittävään saantiin kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota, sillä liian vähäinen kalsiumin saanti vaikuttaa luuston kuntoon ja liian vähäinen raudan saanti heikentää suorituskykyä. Raudan saannissa voi olla hyödyllistä pyrkiä jonkin verran päivittäistä suositeltavaa saantia suurempiin määriin, mikäli urheilija menettää verta kuukautisten takia tai on kestävyysjuoksija. Ravintolisien niin sanotusti turha ottaminen ei paranna suoritusta. Ravitsemusterapeutti osaa arvioida, onko urheilijan ravintoaineiden saanti riittävällä tasolla ja tarvittaessa keksii yhdessä urheilijan kanssa keinoja niiden saannin lisäämiseksi.

Lisätietoja kalsiumista ja raudasta vegaanisessa ruokavaliossa.
Tietopaketit täydennettävistä ravinteista, eli D-vitamiinista, B12-vitamiinista ja jodista.

Ravintolisät urheilussa

Urheilijoille markkinoidaan monenlaisia ravintolisiä, joiden kaikkien hyödyistä ei ole välttämättä lainkaan tieteellistä näyttöä¹. Kaikkien tuotteiden turvallisuutta ei myöskään ole varmistettu ja ne voivat sisältää aineita, jotka luetaan dopingaineiksi. Urheilijan tulee olla tarkka käyttämistään tuotteista ja varmistaa niiden laillisuus. Ravintolisät toimivat parhaiten, kun ne yhdistetään ennestään kokonaisuudeltaan hyvään ruokavalioon. Ravintolisiä, joiden turvallisuudesta ja tietyistä hyödyistä on luotettavaa näyttöä ovat kreatiini, kofeiini, natriumbikarbonaatti (ruokasooda), nitraatti ja beeta-alaniini. Näiden vaikutuksia ja lajeja, joissa näiden käyttö on yleistä, on esitetty alla.

Yleiset urheilussa käytetyt ravintolisät, lajit joissa niitä yleisimmin käytetään, sekä niiden hyödyt ja mahdolliset haitat^{1, 10}

Kreatiini: voima-, teho- ja kestävyyslajit
+ lisää voimantuottoa
+/- sitoo nestettä > akuutti painonnousu
– suolisto-ongelmat

Kofeiini: voima-, teho-, kestävyys- ja taitolajit
+ lisää vireyttä
+ ehkäisee suorituksen aikaista uupumista
– sykkeen kohoaminen, ahdistus, vapina
– suurina annoksina myrkyllinen

Nitraatti: kestävyyslajit
+ laajentaa verisuonia
+ parantaa suorituskykyä kestävyyssuoritteissa
– suolisto-ongelmat
– virtsan värjäytyminen
– tehosta ei varmuutta huippu-urheilijoilla

Beeta-alaniini: voima- ja teholajit
+ toimii laktaattipuskurina
+ vähentää elimistön happamuutta suoritteissa, joissa laktaattia muodostuu runsaasti
– kihelmöinnin tunne iholla

Natriumkarbonaatti (ruokasooda): teholajit
+ laktaattipuskuri
+ vähentää elimistön happamuutta suoritteissa, joissa laktaattia muodostuu runsaasti
– suolisto-ongelmat

Kasvisruokaurheilijoilla kreatiinitasot ovat tutkimuksissa olleet alhaisemmat kuin sekaruokailijoilla, minkä vuoksi he saattavat hyötyä kreatiinitäydennyksestä enemmän^{3, 4, 11}. Mikäli kreatiinia ei ole aiemmin käyttänyt tai käytöstä on aikaa, tehdään alussa kreatiinitankkaus. Tankkauksen voi tehdä joko nauttimalla kreatiinia 0,3 g/painokilo 3–7 päivän ajan useammassa osassa tai vaihtoehtoisesti nauttimalla 2–4 g kreatiinia vuorokaudessa noin 4 viikon ajan. Tankkaus on tehokkainta, kun kreatiinin kanssa nautitaan samaan aikaan hiilihydraatteja ja proteiinia. Tämän jälkeen kreatiinitasoja pidetään yllä nauttimalla noin 2–5 g kreatiinia vuorokaudessa. Aiemmin ajateltiin, että kreatiinia tulisi käyttää jaksoittain, koska sen hyödyn ajateltiin hiipuvan pitkäkestoisessa käytössä. Tästä ei kuitenkaan ole näyttöä. Nykytiedon mukaan kreatiinia on turvallista käyttää myös pidempiä jaksoja, kun noudatetaan annostussuosituksia. Jauhemaiset kreatiinivalmisteet ovat yleensä vegaanisia, kun taas kapselimaisissa voi olla eläinperäisiä ainesosia.

Kasvisruokailijoilla myös lihasten karnosiinitasot ovat olleet tutkimuksissa matalammat kuin sekaruokailijoilla⁴. Karnosiini puskuroi lihassolujen happamuutta, mitä pidetään yhtenä uupumukseen vaikuttavana seikkana¹². Karnosiinin muodostumiseen elimistössä tarvitaan beeta-alaniinia. Vegaaniurheilijoille voikin olla hyödyllistä käyttää beeta-alaniinia ravintolisänä⁴. Beeta-alaniinin turvallinen ja sekaruokailijoilla tehokkaaksi havaittu annostus on 4–6 g/vrk¹². Annos kannattaa jakaa pienempiin osiin ihon kihelmöinnin ehkäisemiseksi.

Neste

Suosituksia nesteen saannista urheilijoille on vaikea antaa, sillä nesteentarpeeseen vaikuttavat useat tekijät, kuten urheilijan koko ja harjoituksen teho sekä ympäristö¹². Joitakin arvioita kuitenkin voidaan tehdä: nestettä kannattaa lepopäivänä tai päivänä, jolloin harjoittelu on kevyttä, nauttia aterioilla 1–2 lasillista ja lisäksi päivän aikana 1–2 litraa. Kovempina harjoituspäivinä tai kuumassa ilmastossa harjoitellessa kannattaa aterioilla juoda vettä yksi lasillinen enemmän ja kasvattaa myös päivän aikana juodun nesteen määrää. Omaa harjoituksen aikaista nestemäärää voi myös arvioida tarkkailemalla painon menetystä: urheilusuorituksen aikana menetetty paino on suurimmaksi osaksi nestettä. Käytännössä tämä tehdään siten, että urheilija punnitsee itsensä ennen harjoitusta ilman vaatteita ja virtsarakko tyhjänä ja sama tehdään suorituksen jälkeen. Yksi menetetty kilo vastaa noin 1 litraa menetettyä nestettä. Menetetty nestemäärä kannattaa korvata noin 1,2–1,5-kertaisella määrällä nestettä. Päivittäisen nesteytyksen onnistumista on helppo arvioida myös aamuvirtsan väristä: mikäli se on vaaleaa ja virtsamäärä on suuri, on nesteytys kunnossa.

Vaikka nesteytys on suorituskyvyn kannalta tärkeää, myös liiallisella nesteen juonnilla on haittavaikutuksia^{1, 12}. 

Lisätietoa

Lisätietoa urheiluravitsemuksesta löytyy esimerkiksi Terve urheilija -sivustolta: https://terveurheilija.fi ja Jussi Riekin kirjasta Liikkujan kasvisruokavalio (Fitra 2017)

Energiaravintoaineita ovat proteiinit, rasvat ja hiilihydraatit. Proteiineja ja rasvoja nauttimalla saadaan myös elimistön toiminnoille välttämättömiä aminohappoja ja rasvahappoja. Hiilihydraatteihin lukeutuvat tärkkelys, sokerit sekä suoliston hyvinvointia tukevat kuidut. Kun energian saanti on tasapainossa energian kulutuksen kanssa, ihminen pysyy normaalipainoisena. Lapsilla normaali kasvu kertoo siitä, että energian saanti on ollut riittävää¹.

Hiilihydraatit

Ravinnon hiilihydraatteihin kuuluvat sokerit, tärkkelys ja ravintokuitu. Niiden ensisijainen tehtävä on toimia elimistön energianlähteenä, mutta monipuolisista hiilihydraattilähteistä saadaan myös elimistölle tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita². Hiilihydraattien osuudeksi suositellaan 45–60 % päivittäisestä energiansaannista. Lisätyn sokerin osuuden olisi hyvä olla alle 10 %. Lisätyllä sokerilla tarkoitetaan kotona tai elintarviketeollisuudessa ruokaan tai elintarvikkeisiin lisättyä sokeria, jota löytyy esimerkiksi makeisista, leivonnaisista sekä virvoitusjuomista. Sen sijaan hedelmien, marjojen, vihannesten ja viljan sisältämät sokerit eivät ole lisättyä sokeria, eikä niitä tarvitse välttää^{2 3}. Gramma hiilihydraattia pitää sisällään 4 kcal (17 kJ) energiaa. Kuitua suositellaan saatavaksi vähintään 25–35 g päivittäin, mikä puolestaan sisältää energiaa 2 kcal (9 kJ) grammaa kohden. Hiilihydraattien vaikutus terveyteen ei riipu kuitenkaan vain määrästä, vaan myös siitä, minkä tyyppisiä hiilihydraatteja ja mistä lähteistä niitä nautitaan³.

Tärkeitä hiilihydraattien lähteitä ovat täysjyväviljavalmisteet, peruna, kasvikset, hedelmät ja marjat sekä palkokasvit, pähkinät ja siemenet^{2 3}. Täysjyväviljatuotteet valmistetaan koko viljanjyvästä, jolloin mukana ovat myös kuoriosan ravintoaineet kuten kuidut. Kuitu hidastaa verensokerin nousua aterian jälkeen ja tukee suoliston normaalia toimintaa sekä auttaa lisäämään kylläisyyden tunnetta. Suositeltava kuitupitoisuus leivässä on vähintään 6 g/100 g tai 10 g/100 g näkkileivissä ja hapankorpuissa².

Vähäkuituisissa viljatuotteissa puolestaan käytetään vain jyvän ydintä, jolloin suuri osa kuidusta, vitamiineista ja kivennäisaineista jää pois. Vähäkuituisia ja runsassokerisia valmisteita suositellaan käyttämään maltillisesti, sillä ne sisältävät runsaasti energiaa, mutta vain vähän elimistölle hyödyllisiä suojaravintoaineita². Vegaanilasten ruokavaliossa vähäkuituisilla viljatuotteilla voi kuitenkin olla ajoittain paikkansa, sillä ne voivat auttaa turvaamaan riittävän energiansaannin ilman runsaan kuidun aiheuttamaa täyttävyyttä. 

Kasvissyöjä saa usein suositellun määrän hiilihydraatteja ja kuitua helposti. Vaikka vähähiilihydraattiset dieetit ovat muodissa tällä hetkellä, ravitsemusasiantuntijat eivät suosittele niitä. Ne voivat aiheuttaa pitkällä aikavälillä ravintoainepuutoksia ja lisätä sairastumisriskiä.

Rasvat

Rasva on elimistölle välttämätöntä. Sitä tarvitaan muun muassa solujen rakennusaineeksi, hormonituotantoon sekä energianlähteeksi². Tasapainoisessa ja monipuolisessa ruokavaliossa rasvan määrä on  25–40 % kokonaisenergiasta. 1 gramma rasvaa sisältää 9 kcal (37 kJ) energiaa³. Riittämätön rasvan saanti voi haitata välttämättömien rasvahappojen sekä rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä sekä lisätä ravitsemuksellisesti heikompien hiilihydraattilähteiden kulutusta^{2 3}. Vielä rasvan määrääkin oleellisempaa on kuitenkin rasvan laatu.

Kovan eli tyydyttyneen rasvan määrän tulisi olla alle 10 % päivän kokonaisenergiasta ja transrasvahappojen määrän mahdollisimman pieni³. Useat kasviöljyt, pähkinät ja siemenet sisältävät elimistölle tärkeitä rasvahappoja. Suomalainen vegaaniruokavalio sisältää yleensä riittävästi sekä omega-6-, että omega-3-rasvahappoja, mutta omega-3-saantiin kannattaa silti kiinnittää erityistä huomiota. Sen osuus tulisi olla vähintään 0,5 % kokonaisenergiasta⁴. Pellavansiemen-, hampunsiemen-, rapsi- ja rypsiöljy, chiasiemenet sekä saksanpähkinät ovat hyviä omega-3-rasvahapon lähteitä. Esimerkiksi 0,5 rkl jauhettuja pellavansiemeniä, 1 rkl rypsiöljyä tai 3 rkl saksanpähkinöitä tyydyttää päivittäisen omega-3-rasvahappojen tarpeen^{3 5}.

Proteiini

Kehomme tarvitsee proteiinia muun muassa energiatuotantoon, kudosten uusiutumiseen sekä ylläpitääkseen normaalia vastustuskykyä. Proteiinien saantisuositus on 10–20 % kokonaisenergiantarpeesta, mikä tarkoittaa noin 1,1-1,3 grammaa proteiinia painokiloa kohden^{2 3}. Proteiinissa on 4 kcal (17 kJ) energiaa grammassa. Hyviä proteiininlähteitä kasvisruokavaliossa ovat palkokasvit kuten soija sen eri muodoissa, pavut, linssit ja herneet, täysjyvävilja, pähkinät ja siemenet.

Monipuolisesta ja huolellisesti koostetusta vegaaniruokavaliosta on mahdollista saada riittävästi proteiinia. Kasviproteiineja saatetaan usein pitää heikompilaatuisina eläinproteiineihin verrattuna. Proteiinien ravitsemuksellinen laatu vaihtelee sen mukaan mistä lähteestä ne ovat peräisin. On totta, että joidenkin kasvikunnan proteiinien välttämättömien aminohappojen määrä voi olla vähäinen, mutta yhdistelemällä eri kasviperäisiä proteiininlähteitä kuten täysjyväviljaa ja palkokasveja on mahdollista saavuttaa ravitsemuksellisesti laadukas aminohappokoostumus¹. Soijaproteiini on yksi ravitsemuksellisesti laadukkaimmista kasviproteiineista. Sen etuna on paitsi hyvä aminohappokoostumus, myös monipuolinen tuotevalikoima ja helppo saatavuus. Kaikkia aminohappoja ei tarvitse saada samalla aterialla, vaan ruokavalion kokonaisuus ratkaisee lopputuloksen.

Ateriaesimerkkejä proteiinin osalta löytyy urheiluartikkelista. Huomaa, että ateriaesimerkkien proteiinisuositus (1,2-2,0 g/kg) on korkeampi, koska ateriaesimerkit on suunnattu helpottamaan erityisesti urheilijoiden riittävän proteiininsaannin laskemista.

Oheisessa taulukossa on listattu eri kasvipohjaisten elintarvikkeiden energiaravintoaineiden määriä.

Elintarvike (käyttövalmiina, ellei toisin mainittu)	Proteiini G/100G	Hiilihydraatti G/100G	Rasva G/100G	Energiaa KCAL/100G	Lähde
Adukipapu	9,3	21,3	0,2	137	Fineli
Auringonkukansiemen	24,3	2,7	56,1	617	Fineli
Avokado, kokonainen	1,9	0,5	13,8	141	Fineli
Banaani kuorineen	0,8	12,3	0,3	59	Fineli
Cashewpähkinä	20,0	18,8	46,4	574	Fineli
Chiansiemen	22,9	0,2	33,9	459	Fineli
Falafel, kikherneistä	6,5	14,4	4,6	134	Fineli
Gluteenijauho (seitanin raaka-aine)	80	8	2	365	Pakkaus
Grahamjauho	12,9	61,7	2,5	344	Fineli
Gramjauho, kikherneistä	22,4	57,8	6,7	385,4	Pakkaus
Halva, seesaminsiemenvalmiste	16,4	30,6	22,5	407	Fineli
Hampunsiemen, kuorittu	33,0	2,4	53,6	625	Fineli
Hasselpähkinä	14,1	3,4	61,0	644	Fineli
Herkkusieni, tuore	2,1	0,3	0,2	15	Fineli
Herne, tuore	5,6	9,5	0,8	75	Fineli
Härkäpapu, keitetty	7,6	14,1	0,4	102	Pakkaus
Härkäpapuvalmiste, Härkis	17,0	13,1	9,0	210	Fineli
Jogurtti, soija	4,0	2,1	2,3	47	Fineli
Kaurahiutale	13,6	60,0	7,3	382	Fineli
Kidneypapu, ruskea/valkoinen, keitetty	8,6	15,3	0,5	116	Fineli
Kikherne, keitetty	8,4	17,6	2,5	137	Fineli
Kvinoa, keitetty	4,8	22,9	2,4	139	Fineli
Linssi, punainen, keitetty	7,6	15,6	0,4	101	Fineli
Linssi, vihreä/ruskea, keitetty	7,0	14,0	0,6	97	Pakkaus
Maapähkinä	25,6	12,5	43,0	551	Fineli
Maissinjyvä, keitetty	2,7	24,3	1,3	128	Fineli
Maito, kaura	1,2	7,2	1,1	45	Fineli
Maito, soija	3,1	2,0	1,8	39	Pakkaus
Makaroni, tumma, raaka	13,5	65,7	2,5	355	Fineli
Mannasuurimo	11,5	63,6	1,1	321	Fineli
Manteli	24,1	6,6	51,2	601	Fineli
Mungpapu, keitetty	7,7	14,9	0,4	105	Fineli
Mustapapu, säilyke	6,0	9,7	0,3	79	Fineli
Nokkonen, tuore	6,2	0,8	0,2	43	Fineli
Ohrasuurimo	8,2	63,1	2,0	322	Fineli
Parapähkinä	14,3	2,6	66,4	670	Fineli
Parsakaali	3,9	1,6	0,5	35	Fineli
Pellavansiemen	22,1	2,4	43,8	537	Fineli
Peruna, keitetty	1,7	15,5	0,1	75	Fineli
Pistaasipähkinä	21,4	16,7	46,0	569	Fineli
Riisi, tumma, keitetty	2,1	21,4	0,7	104	Fineli
Ruisleipä	9,5	45,9	1,4	257	Fineli
Saksanpähkinä	15,2	3,2	65,2	664	Fineli
Seesaminsiemen, kuorittu	24,6	1,2	59,7	655	Fineli
Sinimailasensiemen (idätetty)	4,0	0,3	0,7	29	Pakkaus
Sipuli, kuivattu	10,5	35,1	0,7	264	Fineli
Soijajauho, rasvainen	34,5	23,5	23,5	466	Fineli
Soijajauho, vähärasvainen	45,3	28,4	7,2	390	Fineli
Soijapapu, keitetty	16,1	4,6	8,0	168	Fineli
Soijarouhe, vaalea tai tumma, kuiva	49,2	20,9	2,4	334	Fineli
Soijasuikale	70	0,4	0,5	328	Pakkaus
Spagetti, kuiva	12,0	66,4	1,4	337	Fineli
Tattarisuurimo/jauho	13,0	60,5	2,0	327	Fineli
Tempeh	18,5	5,5	10,8	201	Fineli
Tofu, kiinteä	17,3	0,5	8,7	154	Fineli
Valkoinen papu, keitetty	8,3	14,0	0,8	111	Fineli
Vehnäjauho	11,6	74,0	1,6	368	Fineli
Vehnänalkio	29,4	31,0	10,0	360	Fine