Suomalaisten vegaanilasten ravitsemustila oli kokonaisuutena hyvä

EMBO Molecular Medicine -tiedelehdessä  20.1.2021 julkaistu kuuden vegaanilapsen ravintoaineiden saantia ja ravitsemustilaa koskeva tutkimus on herättänyt huolta vegaanivanhemmissa. Tutkimuksesta on uutisoitu varsin kärjistäen. Tässä asiantuntijatiedotteessa kerromme laajemmin tutkimuksen tuloksista ja vastaamme tutkimuksesta nousseisiin yleisimpiin kysymyksiin.

Tutkittavat

Tutkimukseen osallistui kuuden vegaanin lisäksi 10 kasvisruokailijaa (kasvis + lakto/ovo/pesco) ja 24 sekasyöjää. Kaksi vegaaneista olivat sisaruksia. Kaikki tutkittavat olivat päiväkoti-ikäisiä lapsia. Mediaani-ikä oli 3,5 vuotta.

Kaikkien vegaanilasten pituuskasvu oli normaalia. Kaksi sekasyöjistä ja kaksi kasvisruokailijoista olivat ikäisekseen lyhyitä. Yhdellä sekasyöjällä ja yhdellä vegaanilla havaittiin painoindeksin perusteella huomattavaa ylipainoa. Kaikki muut vegaanit olivat normaalipainoisia. Kasvis- ja sekasyöjien joukossa oli pari ylipainoista lasta. Yksi sekasyöjälapsista oli alipainoinen. Kasvussa, pituuksissa ja painoissa ei kuitenkaan ollut tilastollisia eroja lapsiryhmien välillä.

Ravintoaineet

Ravintoaineiden saannilla tarkoitetaan ruoasta ja ravintolisistä saatavia ravintoaineita. Ravintoaineiden pitoisuuksilla tarkoitetaan laboratoriokokein mitattuja arvoja.

Kaikkien tutkittujen vitamiinien ja kivennäisaineiden sekä energiaravintoaineiden saanti oli vegaanilapsilla ravitsemussuositusten mukaista. Välttämättömien aminohappojen saantia ei tässä tutkimuksessa selvitetty.

Hyvä ravintoaineiden saanti sekä ravitsemussuositusten mukainen ravintolisien käyttö on merkki siitä, että suomalaisissa vegaaniperheissä sekä helsinkiläisten päiväkotien ruokalistasuunnittelussa noudatetaan hyvin ravitsemussuosituksia. Suomalaiset vegaanihuoltajat ovat pääosin perehtyneet aktiivisesti ravitsemusasioihin (Kaipiainen 2005). Neuvolajärjestelmän kautta heillä on myös mahdollisuus hakeutua tarvittaessa ravitsemusterapeutin ja lääkärin vastaanotolle.

Energiaravintoaineet

Vegaanilapset saivat energiaa riittävästi eikä energian saannissa ollut eroa muihin lapsiin. Vegaanit saivat myös kaikkia energiaravintoaineita suositusten mukaisesti: hiilihydraattien osuus oli 49,2 %, rasvan 32,6 % ja proteiinien 13,5 % koko päivän energiasta. Kokonaisrasvan saanti poikkesi suosituksista kahdella sekasyöjä- ja yhdellä kasvisuokailijalapsella.

Vegaanien ja sekasyöjien rasvan laadussa havaittiin eroa. Kaikkien vegaanien tyydyttyneen rasvan saanti oli suositusten mukaista, jääden alle suositellun enimmäismäärän 10 E%. Sen sijaan se ylittyi suurimmalla osalla sekasyöjistä ja myös kolmella kasvissyöjillä. Kertatyydyttymättömien rasvojen saanti oli suositusten mukaista sekä vegaaneilla että kasvissyöjillä. Monityydyttymättömien rasvojen saanti jäi osalla sekasyöjistä alle suositellun.

Välttämättömät rasvahapot

Vegaanilapset saivat hyvin kahta välttämätöntä rasvahappoa, alfalinoleenihappoa ja linolihappoa. Sen sijaan pitkäketjuisen DHA-rasvahapon saanti oli nolla, mikä oli odotettavaa. Pitkäketjuisia rasvahappoja eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA) ei vegaaniruoasta saada muuten, kuin mikroleväpohjaisista omega-3-ravintolisistä sekä pieninä määrinä tietyistä merilevistä.

DHA ei ole välttämätön rasvahappo, koska elimistö valmistaa sitä itse alfalinoleenihaposta. Useissa tutkimuksissa, kuten tässäkin tutkimuksessa,  vegaanien DHA-pitoisuudet ovat kuitenkin olleet sekaruokaa syövää merkittävästi pienempiä. Pitoisuus voi olla pieni myös kasvis- ja sekaruokaa syövillä, jotka eivät syö kalaa, sillä DHA-rasvahappoja saadaan juuri kalasta ja muista merenelävistä. Pienempien DHA-pitoisuuksien kliininen merkitys vegaaneilla on epäselvä. Ei tiedetä, johtuvatko matalat pitoisuudet siitä, että rasvahappojen muuntuminen DHA:ksi on tehotonta, vai kertooko suuri pitoisuus vain kalansyönnistä. Vegaaniliitto suosittelee varmuuden vuoksi 200 mg/vrk DHA-lisää raskaana oleville ja imettäville vegaaneille. Myös suomalaisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan, että raskaana olevien ja imettävien tulisi saada DHA:ta 200 mg/vrk. Tutkijat kommentoivat, että matala DHA-pitoisuus yhdessä matalan retinolipitoisuuden kanssa saattaa vaikuttaa näkökykyyn. Kuitenkaan vegaani- ja kasvisruokailijoiden DHA-statusta selvittäneessä katsausartikkelissa ei havaittu haittavaikutuksia matalan DHA:n, näkökyvyn, kognition tai terveyden välillä (Sanders 2009). Retinolipitoisuuksia ei tutkittu.

Kolesteroli

Sekasyöjälapset saivat ruoastaan merkittävästi enemmän kolesterolia kuin vegaanit tai kasvissyöjät. Myös mitatut kolesteroliarvot olivat vegaanilapsilla pienempiä kuin seka- ja kasvissyöjillä, mikä oli odotettavaa. Kaikkien vegaanilasten kokonais-, LDL- ja HDL-kolesteroliarvot olivat normaaleja. Lapsilla kokonaiskolesterolin ihannearvona pidetään alle 4,0 mmol/l, mikä ylittyi noin puolella kasvissyöjistä ja kahdella kolmanneksella sekasyöjistä. Aikuisten kokonaiskolesterolin enimmäisarvo (<5,0 mmol/l) ylittyi kahdella sekasyöjälapsella.

LDL-kolesteroli oli kaikilla kasvissyöjälapsilla normaalin viitearvojen sisällä. Sekasyöjälasten joukossa havaittiin muutamia kliinisen tavoitearvon (<3,0 mmol/l) ylittäviä pitoisuuksia. Kaikkien lasten HDL-kolesteroli oli normaali.

Kolesteroli ei ole ravintoaine, jota tarvittaisiin ruoasta. Maksa valmistaa itse elimistön tarvitseman kolesterolin. Kolestroliarvojen pysyminen suositelluissa rajoissa on edullista sydän- ja verisuoniterveydelle.

Tutkittujen vegaanilasten koleteroliarvot olivat normaaleja,mutta voiko liian matalasta kolesteroliarvosta olla haittaa? Tutkimusartikkelissa viitataan sen mahdolliseen yhteyteen aivohalvausriskiin perustuen yhteen aikuisilla tehtyyn tutkimukseen (Tong ym. 2019). Korkean kolesterolin yhteys aivohalvausriskin kasvamiseen on kuitenkin huomattavasti merkittävämpi ja yleisesti todistettuna pidetty seikka. Geneettisesti matala LDL-pitoisuus näyttäisi olevan yhteydessä aivoverenvuodon riskiin (Falcone ym 2020), mutta esimerkiksi statiinilääkityksellä pienennetty LDL-kolesterolipitoisuus ei lisännyt riskiä (Hackman ym. 2011). LDL-kolesterolin pienentäminen 1 mmol/l:lla sen sijaa pienentää kokonaiskuolleisuutta 10 % ja sepelvaltimotautikuolleisuutta 20 % (Baigent ym. 2010).

Proteiini ja välttämättömät aminohapot

Vegaanilasten normaali kasvu on merkki riittävästä proteiinin ja aminohappojen saannista. Epäselväksi jäi, oliko tutkimuksessa havaituilla eroilla välttämättömien aminohappojen pitoisuuksissa vegaanien ja sekasyöjien välillä kliinistä merkitystä. Olisi mielenkiintoista tietää olivatko vegaanilasten välttämättömien aminohappojen pitoisuudet normaaleja tai saannit riittäviä, mutta kyseisiä tietoja ei artikkelissa tai sen liitteissä kerrottu. Sekaruoasta saadaan helposti proteiinia yli suositellun, kuten oli kahden sekasyöjälapsen kohdalla.

A-vitamiini

A-vitamiinin puutosta ei A-vitamiinistatuksen perusteella esiintynyt tutkimuksen vegaani- tai muuta kasvisruokavaliota noudattavilla lapsilla. Kuitenkin puutos (pitoisuus <0,5 nmol/l) havaittiin yhdellä sekaruokavaliota noudattavalla lapsella. Kolmella sekasyöjistä oli käytössä A-vitamiinia sisältävä ravintolisä.

Lasten A-vitamiinistatusta tutkittiin lisäksi A-vitamiinin aktiivisen muodon, retinolin, määrästä välillisesti kertovan proteiinin (retinolia sitova proteiini, RBP) sekä transtyretiinin pitoisuuksilla. RBP-mittausta voidaan käyttää ryhmien epäsuoran A-vitamiinistatuksen määrittämiseen. Tutkijat kommentoivat RBP-pitoisuuden soveltuvuutta yksilötason A-vitamiinistatuksen tutkimiseen ja totesivat retinolipitoisuuden olevan luotettavampi mittari. Retinolia ei kuitenkaan tutkittu. RBP-pitoisuuksien perusteella yksi sekasyöjistä, yksi kasvissyöjistä ja yksi vegaani oli puutosviitearvojen alla. RBP-mittauksen perusteella muiden vegaanilasten pitoisuudet jäivät riittäväksi katsottujen viitearvojen alle, mutta myös kasvissyöjä- ja sekasyöjälasten pitoisuuksista osa jäi alle viitearvojen. Ero vegaanien ja sekasyöjien välillä oli tilastollisesti merkitsevä. Tutkijat kommentoivat, että RBP-pitoisuuksien tulkinta vegaanilasten A-vitamiinistatuksen merkkinä ei ole suoraviivaista.

Tutkimuksen vertaisarvioineiden kolmen asiantuntijan kommentit löytyvät täältä. Yksi heistä esitti kommentissaan kritiikkiä siitä, että A-vitamiinistatuksen mittariksi oli valittu RBP eikä WHO:n suosittelemaa seerumin retinolipitoisuutta. Hän toteaa myös, että tämän tutkimuksen näyttö ei ole riittävää, jotta voisi sanoa vegaanilasten A-vitamiinistatuksen olevan riittämätön.

Transtyretiini on retinolia ja kilpirauhashormonia kuljettava proteiini. Sen pitoisuus oli vegaanilapsilla normaali, vaikka pienempi kuin sekasyöjillä.

Vaikka vegaanien A-vitamiinin saanti retinoliekvivalentteina oli suositusten mukaista, olivat sen pitoisuudet muihin verrattuna pienempiä. Tämä saattaa johtua muun muassa siitä, että retinolia muodostuu tarpeeseen, sekä perinnöllisten tekijöiden korostuneesta merkityksestä silloin, kun retinolia ei saada suoraan ravinnosta (Tang 2010, Hendrickson ym. 2012). Tutkijoiden mukaan imeytyminen vaikutti normaalilta.

Syitä A-vitamiinistatuksen ja RBP-pitoisuuksien eroihin olisi hyvä tutkia lisää, jotta saadaan tietää, onko vegaanilapsilla A-vitamiinin puutoksen riskiä, ja jos on, millä tavoin vegaanilasten A-vitamiinistatusta voidaan kohentaa. A-vitamiinpitoisuuksia olisi hyvä selvittää suuremmalta joukolta yleisesti käytössä olevalla mittausmenetelmällä eli mittaamalla seerumin retinolipitoisuus.

Retinolipitoisuus on mitattu tiettävästi vain yhdessä tutkimuksessa aikuisilta vegaaneilta. Vegaanien retinolipitoisuudet olivat tässä sveitsiläistutkimuksessa merkitsevästi sekasyöjiä pienempiä, mutta kuitenkin keskimäärin hyvällä tasolla. Beetakaroteenipitoisuudet olivat suurempia vegaanien ryhmässä. (Schüpbach ym. 2107) Myös kahdessa muussa tutkimuksessa mitatut beetakaroteenipitoisuudet ovat olleet riittäviä (Waldmann ym. 2005, Elorinne ym. 2016).

D-vitamiini

D-vitamiinin puutosta (pitoisuus <50 nmol/l) ei esiintynyt tutkimuksen vegaanilapsilla tai muita ruokavalioita noudattavilla lapsilla. Vegaanilasten pitoisuudet olivat pienempiä sekaruokavaliota noudattaviin verrattuna, mutta kuitenkin yli 50 nmol/l, joka on suomalaisten suositusten mukaan riittävä pitoisuus. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan optimaalinen D-vitamiinipitoisuus on yli 75 nmol/l. Vegaanien D-vitamiinin kokonaissaanti oli kuitenkin yhtä suurta kuin sekasyöjillä (18,2 µg/vrk). Tutkijat arvelivat eron johtuvan siitä, että vegaanien ruoasta saatu D-vitamiini on D2-muotoa. Esimerkiksi kasvijuomista saatu D-vitamiini on D2-muotoa, kun taas lehmänmaidossa vitamiini on D3-muotoa. D2-vitamiini on tunnetusti huonompi ylläpitämään veren D-vitamiinipitoisuuksia (Tripkovic ym. 2012). Tutkimuksen tekoaikaan (2017) elettiin siirtymäaikaa, jolloin monet markkinoilla olevat D2-muotoa sisältävät lisät korvattiin jäkäläperäisellä D3-muodolla. Tämä saattaisi myös selittää sitä, miksi pitoisuudet olivat pieniä vaikka ne mitattiin kesällä. D-vitamiinistatusta olisi syytä tutkia lisää nyt kun vegaanisen D3-vitamiinin saatavuus ja käyttöaste on huomattavasti parantunut, mielellään kevättalvella, jolloin D-vitamiinipitoisuudet ovat tyypillisesti matalimmillaan. Tuloksista herää myös kysymys onko suositusten mukainen D-vitamiinilisä (10 µg/vrk) pikkulapsille riittävä, kun ruoasta saatu D-vitamiini on yksinomaan D2-muotoa?

Muut vitamiinit

Kaikkien vitamiinien saanti oli vegaanilapsilla suositusten mukaista. Myös vegaaniruoasta puuttuvasta B12-vitamiinista oli huolehdittu ja sen pitoisuudet seerumissa olivat kunnossa. Folaattia vegaanilapset saivat runsaasti ruoasta ja vastaavasti sen pitoisuudet olivat heillä suurimmat, neljällä yli viitearvojen. Folaatti on kuitenkin vesiliukoinen vitamiini, joka ei kerry haitallisella tavalla elimistöön. Se on myös vitamiini, jonka vähäinen saanti on ollut pitkään ongelmana suomalaisilla (FinRavinto 2017 -tutkimus, Valsta ym. 2018). Sen turvalliselle saannille ei ole asetettu ylärajaa, kuten synteettiselle foolihapolle (EFSA 2008), jonka turvallisen saannin raja ei ylittynyt yhdelläkään lapsella. Tutkijat kommentoivat runsaan folaattistatuksen potentiaalisista haitoista yhdessä heikon B12-vitamiinistatuksen kanssa, vaikka tämänkin tutkimuksen mukaan kaikkien vegaanilasten B12-vitamiinistatus oli hyvä.

Kivennäisaineet

Vegaanien kivennäisaineiden (muun muassa kalsium, rauta, sinkki, jodi) saanti oli suositusten mukaista eikä eronnut merkittävästi seka- ja kasvissyöjien saannista, paitsi raudan ja sinkin osalta, joita vegaanit saivat merkitsevästi muita enemmän. Lisäksi sinkki-, rauta- ja jodistatusta tutkittiin laboratoriokokein eikä eroja eri ruokavalioita noudattavien lasten välillä havaittu. Kaikissa ruokavalioryhmissä esiintyi myös matalia hemoglobiini- ja ferritiinipitoisuuksia. Natriumin saanti oli liiallista kaikissa ruokavaliosuuntauksissa eikä ryhmien välillä ei havaittu eroa. Lasten suolan saantia olisi hyvä vähentää.

Mistä jäimme kaipaamaan lisätietoa

Vaikka tutkimus on luotettava ja huolella tehty, oli siinäkin puutteensa. Kuuden lapsen otanta on pieni, vaikka vegaaneja koskevat tulokset olivat poikkeuksellisen yhtenäiset. Tiedämme, että isompi otanta oli myös tutkijoiden pyrkimys.

Näistä jäimme kaipaamaan lisää tietoa:

• A-vitamiinipitoisuudet seerumista mitattuna
• Vegaanilasten käyttämän D-vitamiinilisän muoto sekä mahdollisten D3-lisien kohdalla tieto kuinka kauan niitä oli ehditty käyttää. Lapsille soveltuvat jäkäläpohjaiset D3-vitamiinia sisältävät valmisteet tulivat Suomen markkinoille näytteenottovuoden 2017 aikana
• Tutkijoiden arvio vegaanilasten DHA-pitoisuuksien riittävyydestä sekä mahdollisen lisän tarpeesta
• Tieto lasten EPA-pitoisuuksista sekä arvio riittävyydestä
• Tieto välttämättömien aminohappojen saannista suhteessa tarpeeseen

Poikkeuksellisesti tutkimuksessa havaittujen metabolisten erojen merkitysten arviointi jätettiin lukijoiden varaan, vaikka ne olivat artikkelin keskeinen väittämä.

Mitä tiedetään aiemmista tutkimuksista

Vegaanilapsista on toistaiseksi julkaistu melko vähän tutkimuksia. Isossa-Britanniassa ja USA:ssa on tutkittu vegaanilapsia 80–90-lukujen vaihteessa, kahdessa seurantatutkimuksessa. Vegaanilapset olivat näissä tutkimuksissa syntyneet normaalipainoisina ja kasvaneet ja kehittyneet normaalisti, mutta he olivat hieman sekaruokaa syöviä ikätovereitaan kevyempiä ja lyhyempiä. Ravintoaineiden saanti on näissä tutkimuksissa ollut pääosin riittävää, lukuun ottamatta D-vitamiinia, minkä saanti jäi niukaksi kaikilla, myös sekaruokaa syövillä. B12-vitamiinin saannista oli huolehdittu. Raudan ja kalsiumin saanti jäi joissain lapsiryhmässä alle suositellun. A-vitamiinin saanti ei ole ollut ongelmana, mutta sen pitoisuutta seerumista ei ole selvitetty. (Fulton ym. 1980, Sanders ja Purves 1981, Sanders 1988, O’Connell ym. 1989, Sanders 1992)

Vuonna 2019 julkaistiin Saksassa laajan VeVhi Diet Study -tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksessa oli mukana 430 1–3 -vuotiasta lasta, joista 139 oli vegaaneja. Tutkimuksessa selvitettiin lasten kasvua ja energian sekä makroravintoaineiden eli hiilihydraattien, rasvan ja proteiinin saantia. Energian saannissa ja kasvussa ei havaittu eroja eri ryhmien välillä. Vegaanilapset saivat makroravintoaineita suositusten mukaan. Heillä hiilihydraatin ja kuidun saanti oli muita suurempaa. Vastaavasti he saivat vähemmän sokeria kuin sekaruokaa syövät. Proteiinin ja rasvan osuus kasvoi siirryttäessä vegaanilapsista vegetaristeihin ja edelleen sekasyöjiin (Weber ym. 2019).

Tiedelehdissä julkaistaan aika ajoin tapauskertomuksia vegaani- tai muita kasvisruokavalioita noudattavista lapsista, joilla on todettu jonkin ravintoaineen puutos. Nämä tapauskertomukset toimivat varoittavina esimerkkeinä esim. siitä, miten vakavia seurauksia voi vaikkapa B12-vitamiinin tai D-vitamiinin annon laiminlyönnillä olla. Tapaustutkimuksista ei voi kuitenkaan tehdä yleistyksiä, sillä kuten muut tutkimukset vegaanilapsista osoittavat, tarvittavista ravintolisistä ollaan huolehdittu hyvin.

 Neuvomme vegaanihuoltajille

• Emme suosittele annettavaksi A-vitamiinilisää. Kuitenkin A-vitamiinin saantiin ruoasta on hyvä kiinnittää huomiota. Päivittäin tarjotaan hyviä A-vitamiinin lähteitä, kuten oransseja ja vihreitä lehteviä kasviksia (esimerkiksi porkkana, bataatti, kurpitsa, paprika, pinaatti, lehtikaali). Kypsentäminen parantaa beetakaroteenin hyväksikäytettävyyttä. Myös tomaattimurska ja -sose ovat hyviä lähteitä ja hedelmistä aprikoosi, persikka, mango ja papaija. Näiden lisäksi A-vitamiinia saadaan päivän mittaan useasta pienemmästä lähteestä. Aterioiden osana nautittu rasva (öljyt, margariini, avokado, pähkinät, siemenet) tehostaa rasvaliukoisten A- ja D-vitamiinien imeytymistä. A- ja D-vitamiinia lisätään myös joihinkin margariineihin, esim. Keiju-margariiniin.

• D-vitamiinlisänä käytetään D3-muotoista vitamiinia

• Tarjoa lisättyä foolihappoa sisältävää kasvijuomaa vain kohtuudella, sillä pienellä lapsella suurimman turvallisen foolihapon saannin raja voi ylittyä aikuista helpommin
  
  
• Huolehdi, että jokaisella aterialla on proteiinin lähde: täysjyväviljoja, palkokasveja, pähkinöitä, siemeniä tai näistä valmistettuja elintarvikejalosteita. Panosta proteiinien monipuolisuuteen

Päiväkotiruoka

Päiväkotiruoan ravitsemuksellista riittävyyttä on pohdittu vegaanilasten huoltajien keskuudessa. Sitä on selvitetty tarkemmin tähän tutkimukseen liittyvässä gradussa, jonka mukaan vegaanien saannit olivat suositusten mukaisia ja usein parempia kuin sekasyöjillä (Rehn 2019).

Vaikka gradussa tutkittu vegaanien päiväkotiruoasta saama proteiini (12 E%) ylsi määrällisesti suosituksiin (10-20 E%) oli se merkitsevästi pienempi kuin sekasyöjien (19 E%). Ero selittyy vegaanien ruokalistalla, josta myös herää epäilys ruoan aminohappokoostumuksen monipuolisuudesta: aamu- ja välipaloissa proteiinin lähde on lähes poikkeuksetta vilja. Joissain välipaloissa ei ole proteiinin lähdettä ollenkaan. Kun tarjoillaan leipää, on vegaanisesta annoksesta jätetty pois sekasyöjille tarjottu proteiinipitoinen leivänpäällys. Sen korvaaminen esimerkiksi tofuviipaleella monipuolistaisi päivähoidossa olevien vegaanilasten välttämättömien aminohappojen ja lisäisi proteiinin saantia. Ruokalistan mukaan ruoan kanssa tarjoillaan soijajuomaa, mutta käytännössä se on useissa päiväkodeissa kaurajuoma. Soijajuoman aminohappokoostumus ja proteiinipitoisuus olisi tervetullut lisä vegaanilasten päiväkodissa nauttimiin aterioihin.

Pääaterioilla 1/3 annoksesta tulisi olla palkokasvipohjaista kasviproteiinia. Kun käytetään jalostetta, kuten tofua tai Härkistä, riittää hieman pienempi määrä. Ruokalistojen suunnittelussa on hyvä pyrkiä 15 E% proteiinin saantiin sekä monipuoliseen kasviproteiinien käyttöön myös aamu- ja välipaloilla.

Media

Peräänkuulutamme medialta vastuullisuutta ravitsemusviestinnässä, niin otsikoinnissa kuin juttujen sisällössä. Osassa uutisointeja levitettiin disinformaatiota tutkimuksen tuloksista, mikä on aiheuttanut vastakkainasettelua, vegaaniperheisiin kohdistuvaa vihapuhetta ja turhaa huolta vegaaniperheiden vanhemmille.

Yhteenveto

Tutkimukseen osallistuneiden vegaanilasten määrä oli pieni, ja johtopäätösten teossa tulisi olla siksi varovainen. Yhteenvetona voi kuitenkin todeta, että tämän kuuden lapsen joukon ravitsemustila oli kokonaisuudessaan hyvä, eikä vegaanilasten vanhemmilla ole syytä huolestua tämän tutkimuksen vuoksi. Lapset olivat kasvaneet normaalisti, eikä painoissa tai pituuksissa ollut tilastollisia eroja muihin lapsiin. Niin energian kuin kaikkien ravintoaineidenkin saanti oli suositusten mukaista. Vegaanilapsilla ei todettu ravintoaineiden puutoksia. Tutkimuksen havainnot olivat pääosin linjassa aiemmin vegaanilapsista ja -aikuisista tehtyjen tutkimusten kanssa. Vaikka joissain mittauksissa nähtiin eroja muihin lapsiin, se ei tarkoita automaattisesti sitä, että asiassa olisi jotakin huolestuttavaa. Tutkimus antoi enemmänkin osviittaa siitä, mistä asioista tarvitaan jatkossa lisää tutkimustietoa. Näiden lisäksi tarvitaan enemmän vegaanilapsilla tehtyjä pitkäaikaisia seurantatutkimuksia, kuten tutkijatkin toteavat.

Ruokavalion koostamisessa tulee kuitenkin olla huolellinen. Voit lukea lisää odottavien, imettävien ja lasten vegaaniravitsemuksesta täältä: https://vegaaniliitto.fi/tietoa/raskausajan-ja-lasten-ruokavalio/ 

Kiitokset

Tahdomme kiittää tutkimusryhmää tekemästään arvokkaasta työstä sekä kaikkia tutkimukseen osallistuneita perheitä. Vegaaniruokavalion yleistyessä kasvavan ilmasto-, ympäristö-, eläinoikeus ja terveystietoisuuden myötä tarvitsemme lisää tieteellisesti tutkittua tietoa sen turvallisesta ja terveyttä edistävästä koostamisesta kaikissa ikäryhmissä. Tämäkin tutkimus kantaa kortensa kekoon parantaen ymmärrystä ravitsemussuositusten mukaisen vegaaniruokavalion vahvuuksista ja kehittämiskohteista.

Charlotta Hyttinen, ETM, ravitsemustieteilijä
Johanna Kaipiainen, ETM, laillistettu ravitsemusterapeutti
Eevi Peltola, TtK

Tavoitat meidät osoitteesta ravitsemus@vegaaniliitto.fi

Esittämämme tiedot löytyvät tutkimusartikkelista sekä sen liitetiedostoista, kuten Table EV1 (ravintoaineiden saanti) ja EV6 (mittaustulokset).