Ainekset
- 100 g vegaanista margariinia (suosittelen tummansinistä Keijua)
- 0,5 dl sokeria
- hyppysellinen vaniljajauhetta tai 1 tl vaniljasokeria
- 2 dl vehnäjauhoja
- 0,5 tl leivinjauhetta
- väliin n. 1 dl vadelmahilloa tai muuta hyvää hilloa
- pinnalle n. 0,5 dl sokeria
- (mahdollisimman kovera lusikka)
Valmistus
- Sulata margariini kattilassa. Lisää sen joukkoon sokeri ja anna jäähtyä.
- Sekoita vaniljajauhe, jauhot ja leivinjauhe ensin keskenään ja sitten margariini-sokeriseoksen joukkoon. Taikina saa olla tässä vaiheessa melko löysää. Laita taikina jääkaappiin vähintään tunniksi viilenemään ja jähmettymään.
- Muotoile taikina pikkuleiviksi painamalla taikina lusikkaan ja työntämällä se siitä varovaisesti leivinpaperille tasainen puoli alaspäin. Varmista, että taikina on uuniin laitettaessa kylmää, joten älä pidä uunipeltiä lämpimän lieden päällä.
- Paista pikkuleipiä 175-asteisessa uunissa 10–12 minuuttia pikkuleivän koosta riippuen. Pikkuleipä on valmis, kun sen reunat ovat saaneet hieman väriä.
- Lusikoi vielä lämpimän pikkuleivän tasaiselle puolelle hilloa ja paina toinen pikkuleipä kanneksi. Kierittele valmis pikkuleipä sokerissa ja aseta tarjolle.
Gluteeniton versio: Lusikkaleivät onnistuvat myös gluteenittomina vaihtamalla vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen ja lisäämällä taikinaan psylliumia ja ksantaania! Lopputulos on vähän murenevaisempi, mutta koska nämä ovat tosi pieniä pikkuleipiä, ei murenevuus juurikaan haittaa. Olen itse tehnyt näitä ainoastaan Viljatuotteen Vaalealla jauhoseoksella, joka on tehty riisistä, tattarista, maissista ja perunasta. Jos käytät jotain muuta gluteenitonta jauhoseosta, tarkista, ettei se sisällä maitojauhetta. Taikinaan pitää lisätä teelusikallinen tai pari psylliumia sekä neljäsosa teelusikallinen ksantaania, sillä gluteenin puuttuessa keksit murenevat helposti ilman apuaineita.
Käytä muotoiluun mahdollisimman koveraa lusikkaa, jotta pikkuleivät ovat uuniin mennessään mahdollisimman korkeita. Ne leviävät paistettaessa hieman, joten kovin littanalla lusikalla lusikkaleivistäkin tulee kovin littanoita. Itse käytin toiseen taikinaerään pyöreää teelusikanvetoista mittalusikkaa ja toiseen syömisruokalusikkaa. Ensimmäisellä lusikalla tehdyistä tuli kauniin pyöreitä (kuvassa etualalla) ja toisella puolestaan suht isoja ja litteitä (kuvassa takana, perspektiivi hieman pienentää niiden kokoa). Kumpikin tosin toimi sekä ulkoisesti katsottuna että sisäisesti nautittuna hyvin.
Lähde
Satu Saunio, Kamomillan konditoria -blogi
